Meil on muodostunu säännöllisesti toistuvaks tavaks yhen kaverin kanssa tehä joskus puolen yön tietämillä kävelyretki läheiseen skuttaan. Se alkaa yleensä mun vieressä olevalta puistonpenkiltä ja loppuu sitä lähempänä olevalle puistonpenkille. Etäisyyttä näiden kahen penkin välillä on varmaan semmoset parikymmentä metriä.
Eilen se pyys mua teelle kun se halus koittaa selvittää keneltä yks mystinen tekstiviesti oli tullu. Jostain syystä sen aiemmassa kännykässä oli jotain numeroita mitä sen uudemmassa ei ollu vaikka kortti oli sama, joten se laitto sen kortin siihen aiempaan. Ongelmia ilmeni siinä vaiheessa kun sen uudemman kännykän akku ei sopinu siihen aiempaan eikä munkaan menny siihen kun on tämmönen vanhemman mallinen. Aiemman kännykän akku puuttu siks kun kaveri oli kännipäissään huumorimielessä lahjottanu sen jollekulle, eikä enää muistanu kelle ja missä. Tänään se kai aatteli soittaa siihen numeroon.
Ilmeisesti numero kuitenkin tuntu tutulta. Mulle soitteli joskus muutama vuos sitten joku umpituntematon 12- vuotias, joka kyseli useempaan otteeseen "onks meil huomen liikkaa?".
Sitten siltä tuli kans jotain tekstiviestejä: "hifki on paska" ja "meiän mutsi ja fatsi on tulos tapaamaan teiän mutsii ja fatsii. Ne haluu puhuu meiän pileistä ja dokaamisesta". Ton jälkimmäisen kohalla ois ollu kiva jos ois ollu sen tyypin numero jolle noi viestit oli tarkotettu, noi tommosethan on tositilanteita. Tajuis sitten lähtee ulos käymään tai ees valmistautuis henkisesti.
Istuttiin sit siellä sen luona ja juotiin muutamat kupit teetä ja poltettiin melkeen askit tupakkaa. Puheeks tuli yks hauska veijari, jota ei oo tullu nähtyä aikoihin. Sillä on semmonen tapa väritellä juttujaan järkyttävillä ylilyönneillä, tarkotuksena kai tehdä tarinoista viihdyttävämpiä yhditselemällä faktaa ja fiktiota. Täysin vakavissaan se kuitenkin oli liittyny yläasteikäsenä koirakerhoon, missä kaikki muut oli päälle kuudenkymmennen olevia hienostorouvia. Tää kaveri jonka kanssa nyt istuin oli yhen toisen kanssa vaklannu sitä ikkunasta kun se oli innoissaan kertonu koirastaan niille muille.
Mä ite olin kysyny siltä kaverilta tosta jutusta jonkin aikaa sitten, kun oltiin menossa grillijuhlien jälkeen keskustaan päin. Se alko sitten silmät loistaen kertomaan yhestä kerrasta kun ne oli koirakerhon kans ollu kävelyretkellä ja et se oli kävelly niin nopeesti et pari mummoo oli kuollu matkalla. Tämä siis täytenä totena. Eikä missään vaiheessa tullu ähäkuttia, näin sen mukaan oli todella tapahtunu.
Kaikki tommonenhan on tosi virkistävää ja rohkeeta, kun joku uskaltaa rikkoo vähän sääntöjä. Jos sillä ei ketään oikeesti vahingoita niin se tuo vaan eloa tälläseen pitkälti tasatylsästi verkotettuun protokollaan. Mitäköhän toi lauseen loppu tarkottaa? En nyt jaksa miettiä mitään parempaa vastinetta, olkoot. Äh, poseeraanks mä nyt vähän liiaks ton ajatuksen koristeena? Ei voi oikeestaan sanoo enää mitään. Mut se josta kerroin oli ja on varmaan edelleenkin hieno persoonallisuus.