IRC-Galleria

Taaemmas saatan kurkata. Ja sinne kurvata missä joku asuu. Luonnossa. Missä kummastelen kumpareita ja kannustan henkeviä. Puilla paljailla kiipeillen, pensaan alla jemmaillen, arvoituksia kuiskaten. Tuntoaistimus. Lemmikkielämien ulkoilutus ja ajan ahneuden unohdus. Vapauden patsaan putous, uusien tuulien uskomus. Liike pihallamme on kuin elokuvakohtausta alusta, kuin valaistu ajatus. Aina ei tarvinne sanoa halaistua sanaa.

Mua voi sitten lyödä täydellä verkollisella meduusoja, jos alan geeneillä brassailla. Ne määrittelee sen miten oon olemassa muttei sitä miks oon elossa. Täysvalmius on sykkeetöntä jos semmosta ylipäätään on. Mutta miksköhän meduusoja on olemassa?

Heikkous on kaunista ja tervehtiminen mukavaa. Mun mummi tietää mikä on blogi, mut vasta viime aikoina se on oppinu sanomaan moi. Vaihtaisin osia itteni kanssa koska vaan, jos olisin joku jolla ei ois muusaa joka on samankaltaisen kaheli kuin minä. Silti sitä toivois että se muusa vois olla myös kaveri. Ja et mä osaisin ilmasta itteeni oikeella tavalla ja suoraan.

http://www.youtube.com/watch?v=oDsNYLknFJQ

Ei nyt tuu mitään näillä kirjaston koneilla kirjottamisesta, tääl töölöskin on melkeen kaikki koneet varattuja. Piti tehä semmonen novellinkaltanen viime päivistä, jääköön tuonnemmaks :D. Tekemistä piisaa, viime maanantai voitti edellisen viikkokisan. Itse asiassa se voitti aika monta viikkokisaa, yhdestä syystä. Tälle viikolle on ainakin odotettavissa semmonen käänne et saan systerin vanhan läppärin käyttööni. Nettikin siinä on toivottavasti hetipian. Jee Jee Jee.

Pitäisköhän heittää kaikki roskiin tai vaan flekkaa koko kämppä? Ei tarttis kikkailla omien taitojen äärirajoilla. Ehkä se taas alkaa tuntuu luontevalta kun pääsee vauhtiin, en tiiä. Jos siihen joskus on pystyny niin miks ei sit nykyään pystyis? Viikonloppu siihen varmaan ainakin menee. Hmmm...

Tämä päivä on järjettömän ihana. Se löytää minut. Ei kummattavaa vaikka onkin aika kummaa.

En muistanu Blue in the Facesta paljookaan, aika hyvii kohtauksii paikoin. Pikkasen oli tavallaan shokki huomata tolleen impropohjalta että ne Smoken hahmot on eläviä ihmisiä. Katoin Smoken uudelleen vielä sitä ennen, löys taas jonkun uuden näkökulman. Tavallaan sitä samastuu niihin kaikkiin. Blue in the Face loppu ehkä makeimpaan biisin alotukseen koskaan kun se tupakkakaupan omistaja tuli paikalle soittamaan kitaraa. Se sano näin:

"I got some good news I got some bad news.

The Good news is that you´re all here

The Bad news is that I´m gonna Sing"


( Vähän samanlainen olo mullakin on välillä näitä kirjotellessa... )

Joo-o, huomasin erään yksityiskohan. Enpä ollu tajunnu ennemmin, mut noin se vaan meni silloon. Siihen vois ehkä lisätä nyt että lipsahduksetkin pomppii tekstissä paikoilleen kuin valmiiks aateltuina. Vokaalit ja äänteetkin voi lukea eri suunnista, keskeltäkin. Maltti suotavaa, ei se aina välttämättä mee niinkuin on tarkotus vaikka tällasissa tapauksissa se on luultavaa. Yhteyden luulis olevan melko ilmeinen. Tulevaisuus on oleva sulava ja joustava jos se on meistä kiinni.

Tää oli nimenomaan lisäys :P. Alkuperänen oli totta, aika kuumottavaa. Pilkulleen.

Sitä saa mitä tietää tilaavansa, mutta on syytä tietää milloin ja minne sen tilaa. Vai haluaako sittenkin itse käydä kaupassa? Siihenkin saattaa liittyä joku tilausprosessi ja vuorovaikutus henkilön kanssa joka vastaa tarjonnasta. Osoite ja aukioloajat tulisi myös selvittää. Pitäisi myös muistaa etteivät myyjät pidä esineelistämisestä ainakaan paljoa, ja että shoppailu voi olla hauskaa sekä suunnitellusti että turhia ajattelematta, leikkimielellä.

Nonni, takas asiaan :D

Jihuu, vois kattoo tänään Blue in the facen, näin Smoken pitkäst aikaa pari viikkoo sitten. Toi sisältää siihen samaan ympäristöön sijottuvia kohtauksia, kaiketi enimmäkseen improvisoituja vuoropuheluita. Tykkään siitä tosi paljon.

Meil on muodostunu säännöllisesti toistuvaks tavaks yhen kaverin kanssa tehä joskus puolen yön tietämillä kävelyretki läheiseen skuttaan. Se alkaa yleensä mun vieressä olevalta puistonpenkiltä ja loppuu sitä lähempänä olevalle puistonpenkille. Etäisyyttä näiden kahen penkin välillä on varmaan semmoset parikymmentä metriä.

Eilen se pyys mua teelle kun se halus koittaa selvittää keneltä yks mystinen tekstiviesti oli tullu. Jostain syystä sen aiemmassa kännykässä oli jotain numeroita mitä sen uudemmassa ei ollu vaikka kortti oli sama, joten se laitto sen kortin siihen aiempaan. Ongelmia ilmeni siinä vaiheessa kun sen uudemman kännykän akku ei sopinu siihen aiempaan eikä munkaan menny siihen kun on tämmönen vanhemman mallinen. Aiemman kännykän akku puuttu siks kun kaveri oli kännipäissään huumorimielessä lahjottanu sen jollekulle, eikä enää muistanu kelle ja missä. Tänään se kai aatteli soittaa siihen numeroon.

Ilmeisesti numero kuitenkin tuntu tutulta. Mulle soitteli joskus muutama vuos sitten joku umpituntematon 12- vuotias, joka kyseli useempaan otteeseen "onks meil huomen liikkaa?".
Sitten siltä tuli kans jotain tekstiviestejä: "hifki on paska" ja "meiän mutsi ja fatsi on tulos tapaamaan teiän mutsii ja fatsii. Ne haluu puhuu meiän pileistä ja dokaamisesta". Ton jälkimmäisen kohalla ois ollu kiva jos ois ollu sen tyypin numero jolle noi viestit oli tarkotettu, noi tommosethan on tositilanteita. Tajuis sitten lähtee ulos käymään tai ees valmistautuis henkisesti.

Istuttiin sit siellä sen luona ja juotiin muutamat kupit teetä ja poltettiin melkeen askit tupakkaa. Puheeks tuli yks hauska veijari, jota ei oo tullu nähtyä aikoihin. Sillä on semmonen tapa väritellä juttujaan järkyttävillä ylilyönneillä, tarkotuksena kai tehdä tarinoista viihdyttävämpiä yhditselemällä faktaa ja fiktiota. Täysin vakavissaan se kuitenkin oli liittyny yläasteikäsenä koirakerhoon, missä kaikki muut oli päälle kuudenkymmennen olevia hienostorouvia. Tää kaveri jonka kanssa nyt istuin oli yhen toisen kanssa vaklannu sitä ikkunasta kun se oli innoissaan kertonu koirastaan niille muille.

Mä ite olin kysyny siltä kaverilta tosta jutusta jonkin aikaa sitten, kun oltiin menossa grillijuhlien jälkeen keskustaan päin. Se alko sitten silmät loistaen kertomaan yhestä kerrasta kun ne oli koirakerhon kans ollu kävelyretkellä ja et se oli kävelly niin nopeesti et pari mummoo oli kuollu matkalla. Tämä siis täytenä totena. Eikä missään vaiheessa tullu ähäkuttia, näin sen mukaan oli todella tapahtunu.

Kaikki tommonenhan on tosi virkistävää ja rohkeeta, kun joku uskaltaa rikkoo vähän sääntöjä. Jos sillä ei ketään oikeesti vahingoita niin se tuo vaan eloa tälläseen pitkälti tasatylsästi verkotettuun protokollaan. Mitäköhän toi lauseen loppu tarkottaa? En nyt jaksa miettiä mitään parempaa vastinetta, olkoot. Äh, poseeraanks mä nyt vähän liiaks ton ajatuksen koristeena? Ei voi oikeestaan sanoo enää mitään. Mut se josta kerroin oli ja on varmaan edelleenkin hieno persoonallisuus.