Taaemmas saatan kurkata. Ja sinne kurvata missä joku asuu. Luonnossa. Missä kummastelen kumpareita ja kannustan henkeviä. Puilla paljailla kiipeillen, pensaan alla jemmaillen, arvoituksia kuiskaten. Tuntoaistimus. Lemmikkielämien ulkoilutus ja ajan ahneuden unohdus. Vapauden patsaan putous, uusien tuulien uskomus. Liike pihallamme on kuin elokuvakohtausta alusta, kuin valaistu ajatus. Aina ei tarvinne sanoa halaistua sanaa.