IRC-Galleria

Mun ei pitäis koskaan pössytellä, oon vaan liian herkkä ja vaikutuksille altis. Ei pysty puhumaan mitään kun pelkää kaiken mahollisen sovellettavissa olevaa potentiaalia. Sit kun erehtyy puhumaan ei pysty pitämään sitä enää missään mittasuhteissa, toisin sanoen puhuu pelkkää paskaa mikä ei kiinnosta ees itteensä mut koittaa silti vakuuttaa ittelleen et se kiinnostaa enemmän kuin mikään, ihan vaan oman huteran itsetunnon ylläpitämiseks. Kun lopulta turtuneella lähimuistillaan saa hahmoteltua mitä joutavaa sitä on höpöttäny, äkisti iskee morkkis ja kahta kauheempi pakokauhu. Se pitää sitten paikata jollain, joko sitä mokailee lisää ja pahimmillaan selittelee sanomisiaan atomin ytimiin asti, tai sitten sitä vaan vetäytyy kuoreensa ja hekottaa kaikelle hirveen syyllisyyden kalvamana.


Tää tuli tossa eilen huomattua. Ikäänkuin sitä ei jo entuudestaan olis tienny paremmin kuin paremmin. Taidan olla ääliö.

Ai sus samperi, kun sitä nyt sittenkin saa netin kotiinsa vast kuukauden pääst, sus saamari. Kuvittelin et se ois vähän samanlainen seikkailu ku kännykkäliittymän hankinta. Noo, tulin käymään yliopistol, ainahan näitä koneita jostain löytyy. Äiti on täällä töissä, se sai just lahjaks ämpärillisen omppuja ja kassillisen (ranskalaisia) perunoita. Tilois on aika raikas fiilis. Opiskelijat ottaa rennosti pehmeillä tuoleilla. Vähäeleisen audion vuoks tuntuu et aika kuluis hitaammin.

...Hmmmm...

Tepastelin tänne lähikirjastoon hölmösti kompastelemaan lukusalin tuoleihin. Huomenna kaiketi netin sais asennettuu, toivottavasti. Tää on aina vähän hätästä tää tämmönen. Oho, wautsi ja kysymysmerkki. Viuh :D

Pakahduttavasti hymyilyttää, ihmiset luulee varmaan et mä nauran niille. Vähäpätöisistä asioista saa irti enemmän kuin ois lupa. Hyppäsin ratikkaan päättäriltä ja oli mukava kattoo kuinka ratikka rakentuu. Ostin hienot eväät, siitäkin hillitön hurmos. Kirjottaminen saa myös mennä raiteiltaan, ei palajojo ahattiaatta. Kiva moi!

Oho, päivä poissa ja täällähän taas tapahtuu. Aikamoista. Oon stokkalla, Pan's Labyrinth oli loppuunmyyty. Harmi. Kaupunki on täynnä hoilaavia akateemikkoja. Tossa lukee jotain. Jne.

Jaettuja hetkiä.

http://www.youtube.com/watch?v=uH4wkkbsHsk&mode=related&search=

Pikkasen täs on ehtiny kyllästyy kitaramusiikkiin. Ku en oo alun alkaenkaan mikään rokkiuskovainen kuten en myöskään perhe-uskonto-isänmaauskovainen, mut alottelevien skebailijoiden vakkarivalinta "stairway to heaven" on soinu aika tiuhaan viime aikoina. Rentouttavaa. Muuhun kaikkeen nykysiin ihmeellisiin vaiheisiin nojaten eos.

Lällällää läppäri. Toivottavasti saan netin toimimaan ens viikolla, tänään sillä vaan siirtelen.
Kirjastoille kiitos, lainaan teiltä vielä niteitä jahka saan sakot maksettua. Phiis.

Menneen kesän parhaimpia uutisia maailmalta oli se, kuinka James Bluntin "You´re so beautiful" oli herättäny pikkutytön koomasta. Heräämisen mahdollisuus oli lääketieteellisesti ajatellen lähes olematon, mutta sattumalta radiosta tullut tytön lempibiisi sai hänet avaamaan silmänsä. Tossa vaiheessa ei Jamesin varmaankaan enää tarttenu miettiä miks tekee sitä mitä tekee. Maailmanlaajuinen maine järjettömine ansioineen on tohon verrattuna uskoakseni yhdentekevää.