IRC-Galleria

Tulin käymään täällä vanhempien luona, tarkotus ois laittaa omia tiedostoja talteen. Juttelin pikkusiskon kanssa ja se kerto alkaneensa pitää blogia. Syksy taitaa olla inspiroivaa aikaa runoilulle: sekin oli kirjottanu yhen eilen, vaikkei tiedä mitään mun rustailuista tai surffailuista. Tosi hieno. What what.

Upeita myös nää oireilujen jälkeiset olotilat, läpi yön jouduin kärsimään päänsärystä ja paranoiasta. Nyt olo on varsin mairee kun ohimot tuntuu siltä kuin pää ois yhä tyynyssä.

Hengityksensä tiedostaa useimmiten vaan tupakoidessa. Epänormaali huokauksen huomaus. Helpon tuntusta elämistä, vaikka sydänalaa hieman poltteleekin.

Missing, you sung and danced so well. I hope you turn out. I´m still here. Don´t panic and I won´t either. Saw a movie, finding neverland, where boys name was peter. See you there.

But elsewhere too, I hope so. Can´t understand all with my limited vision and my staggering morse code. Show me the way, no forces against you if you take it slow. With care I stare. Watch you go.

Kreikkalaiset tarustot on aika hurjia, luin tosta medusan tarinasta just. Huhhui. Ei kyllä hirveesti jeesannu tähän hedariin. Kaverin kanssa tehty mettäreissu eksyynty kaljotteluks, kun sillä oli jokunen pullo jääkaapis. Parhaat hetket: lähialueen rappioontuneempien tyyppien kanssa pelattu skaba, missä piti saada pallolla roskiksen päällä olevat pullot kumoon. Sitten jossain vaiheessa kuuntelin kaverille polttamaani musaa yksikseni sen luona, se oli kivaa. Muuten oli aika tylsää. Turhaa riitelyä kaverin kanssa mutta sellaseks se välillä tuppaa pakosti menemään. Nyt oon ihmeissäni & ikävissäni. Tietämättömyyttä vai taitamattomuutta? Silti pohjimmiltaan on hyvä että ihmiset tuntevat.

Painostaa tää kirjastoympäristö, liikaa sanoja ja kysymysmerkkejä. Täytyy nyt selvitä ja selvitellä, kyllä se siitä. Luulisin.

Taaemmas saatan kurkata. Ja sinne kurvata missä joku asuu. Luonnossa. Missä kummastelen kumpareita ja kannustan henkeviä. Puilla paljailla kiipeillen, pensaan alla jemmaillen, arvoituksia kuiskaten. Tuntoaistimus. Lemmikkielämien ulkoilutus ja ajan ahneuden unohdus. Vapauden patsaan putous, uusien tuulien uskomus. Liike pihallamme on kuin elokuvakohtausta alusta, kuin valaistu ajatus. Aina ei tarvinne sanoa halaistua sanaa.

Mua voi sitten lyödä täydellä verkollisella meduusoja, jos alan geeneillä brassailla. Ne määrittelee sen miten oon olemassa muttei sitä miks oon elossa. Täysvalmius on sykkeetöntä jos semmosta ylipäätään on. Mutta miksköhän meduusoja on olemassa?

Heikkous on kaunista ja tervehtiminen mukavaa. Mun mummi tietää mikä on blogi, mut vasta viime aikoina se on oppinu sanomaan moi. Vaihtaisin osia itteni kanssa koska vaan, jos olisin joku jolla ei ois muusaa joka on samankaltaisen kaheli kuin minä. Silti sitä toivois että se muusa vois olla myös kaveri. Ja et mä osaisin ilmasta itteeni oikeella tavalla ja suoraan.

http://www.youtube.com/watch?v=oDsNYLknFJQ

Ei nyt tuu mitään näillä kirjaston koneilla kirjottamisesta, tääl töölöskin on melkeen kaikki koneet varattuja. Piti tehä semmonen novellinkaltanen viime päivistä, jääköön tuonnemmaks :D. Tekemistä piisaa, viime maanantai voitti edellisen viikkokisan. Itse asiassa se voitti aika monta viikkokisaa, yhdestä syystä. Tälle viikolle on ainakin odotettavissa semmonen käänne et saan systerin vanhan läppärin käyttööni. Nettikin siinä on toivottavasti hetipian. Jee Jee Jee.

Pitäisköhän heittää kaikki roskiin tai vaan flekkaa koko kämppä? Ei tarttis kikkailla omien taitojen äärirajoilla. Ehkä se taas alkaa tuntuu luontevalta kun pääsee vauhtiin, en tiiä. Jos siihen joskus on pystyny niin miks ei sit nykyään pystyis? Viikonloppu siihen varmaan ainakin menee. Hmmm...

Tämä päivä on järjettömän ihana. Se löytää minut. Ei kummattavaa vaikka onkin aika kummaa.

En muistanu Blue in the Facesta paljookaan, aika hyvii kohtauksii paikoin. Pikkasen oli tavallaan shokki huomata tolleen impropohjalta että ne Smoken hahmot on eläviä ihmisiä. Katoin Smoken uudelleen vielä sitä ennen, löys taas jonkun uuden näkökulman. Tavallaan sitä samastuu niihin kaikkiin. Blue in the Face loppu ehkä makeimpaan biisin alotukseen koskaan kun se tupakkakaupan omistaja tuli paikalle soittamaan kitaraa. Se sano näin:

"I got some good news I got some bad news.

The Good news is that you´re all here

The Bad news is that I´m gonna Sing"


( Vähän samanlainen olo mullakin on välillä näitä kirjotellessa... )