IRC-Galleria

tiktiktik3

Oho...(mnmnmgknhn) (KGHGFFFghf) :X

Oispa kiva kuulla enemmän musaa missä kerrotaan tarinoita. Räppi-ilmasuun se sopii kyllä tosi hyvin ja onhan sitä tullu kuultuu montakin biisii missä tapahtumat on kuvattu oivasti. The Streetsin "A Grand Don´t Come For Free"- levyllä on semmonen jännä piirre, että eri biisit noudattaa samaa juonta. Prince Paulin "Prince of Thieves" on myös samanlainen, siin on vaan monta eri vokalistii eri rooleissa. Sekin pitäis kyllä olla.

Tietenkin se riippuu miten vivahteikkaasti kokonaisuuden osaa pitää kasassa. Se ei oikeen toimi jos tarina on kertakäyttönen tai jos osat toimii vaan summattuina. Leffamusien merkitykset on niin juurtuneita ihmisten tunnevalmiuksiin, että niitä soveltamalla saa varmaan hyvin härnättyä tiettyjä fiiliksiä. Sama pätee myös äänensävyihin, se vahvistaa tarinan samastuttavuutta ja jouhevuutta jos kommunikointi ja kerronta tapahtuu napsakasti eli likempänä normaalia puhetta.

Ja sitä rataa, viime päivinä mua on innostanu taas vaihteeks musan duunaaminen. Kaikkee kaikkee. Nyt lähen oikeesti goisimaan.

Gvafton. En päässy täält vielä mihinkään kun innostuin kuuntelemaan tämmöstä artistia, mitä broidi oli hakenu koneelle. Nimi on niin tavanomainen, että sen saattaa ohittaa ja unohtaa helposti. Ties vaikka sitä ois joku joskus suositellukin, ennymuista. Osu kylkyl mun sapluunaan samantien, silleen ku silloon ku jokin osuu johonkin niinku tositosi rajusti. Visuaalisuuskin näyttäis olevan hienosti hallussa, toi tyyppi jolla on lampunvarjostin päässä sais tulla mun luona käymään ihan koska tahansa.

- http://www.youtube.com/watch?v=4FeyGTmw0I0

- http://www.youtube.com/watch?v=NnRjTKVWzw8&mode=related&search=

- http://www.youtube.com/watch?v=WrH7WKiuwjc&mode=related&search= (kuulostaa tutulta)

- http://www.youtube.com/watch?v=snmllnY7-jI (hehee, kuin suoraan kässäristä)

Tossapa jotain, muutkin mitä löytyy on myös hyvii.

(ysikytluvullakin se on tehny tosi kiinnostavaa musaa, mikä luonnollisesti on aika erilaista- siis kuin kasarilla ja kuten myös)

Hippa! Nyt meen :D

Mä en kyllä koskaan tiiä täysin mitä tehdä. Elän ehkä liikaa aina just tässä hetkessä ilman selkeetä suunnitelmaa. Tavallaan se on monesti näyttäny kannattavan, kun on saanu nähdä miten omaan elämään muotoutuu sisältöä täysin ennakoimatonta reittiä. Tätäkin kirjottaessa on melkeen pelkästään yrityksen ja erehdyksen sekä omien impulssiensa armoilla. Jaa-a, näin vois lopettaa tän kappaleen. Tai ehkä mä vielä lisään, muutan tai dellailen jotain. -Niin mä teinkin, kirjotin kaks kappaletta mukasyvällistä höpöhöpöö joka ei näyttäny kulkevan mihinkään. Stop.

Eli siis sekunti kerrallaan oleilussa on puolensa. Mutta se kyllä kääntyy pahasti itteensä vastaan kun alkaa pelkäämään tai häpeemään, on sitten niiden välissä puristuksissa eikä pysty tekemään mitään haastavampaa tai projektiluontosta. Silloon sitä vasta kaavamainen onkin. Pelkää pettävänsä itselleen asettamansa odotukset niinkuin aiemminkin tai vaihtoehtosesti varjelee itteensä liikaa, koska pelkää tuhoavansa ne asiat mistä on ylpeä.

Näiden kahden välissä oon tasapainotellu viimesen puolvuotta, kun on ollu useampia juttuja minkä suhteen oon tuntenu itteni avuttomaks. Onneks on kokemusta siitä kuinka helpolta tuntuu kun antaa vaan palaa ja sitä tilaa tarvitsis nyt. Rutiini on vaan hankala rikkoa. Kun jokin on ollu jollain tavalla tarpeeks kauan, tuntuu yritys muuttaa se mieleisemmäks väkivaltaselta.

Lempeän tukahduttava arkkivihollinen eli sotkunen hima on jotenkin onnistunu kasvamaan muhun kiinni, jolloin me ollaan ikäänkuin yhtä sen kanssa. Mä tunsin fyysistä kipua ja haikeutta kun aloin purkamaan sitä taas torstaina. Ikäänkuin hautaisin tiettyä mielikuvaa ittestäni, minkä puolesta oon varsinkin tässä kesän aikana joutunu taistelemaan. Löytyy ihmisiä jotka on latistanu mut vaan tyypiks joka viihtyy sekasotkussa ja siinä kaikki. Ehkä se on tavallaan mun parhain kaveri, joka ei vaadi multa mitään ja siks mun on tarvinnu puolustaa sitä kaikkia niitä ihmiskavereita vastaan, jotka vaatii mua luopumaan siitä.

Mut tämmönen mä oon aina. Kotiin ei taas vähään aikaan lentele amppareita, sekin tuntuu surulliselta. Ne oli kuitenkin ainoita vieraita lukonvaihtajien lisäks jotka kävi mun luona kääntymässä. Ykskin pyöri makeesti stögön päällä, vähän niinku se haluis esiintyä mulle. Pari niistä on ollu täysin arvaamattomasti sinkoilevia surisijoita, mikä sekin on tuonu mun elämään äksöniä lasiruudun takana tapahtuvan rinnalle.

Jokatapauksessa suunnitelma on nyt se, että jatkan siitä mikä on lähteny hyvälle alulle. Varmaan heti kun pääsen täältä vanhempien luota pois(ne on turussa kirjamessuilla) käytän ajan hyödyks vaikka tuskaselta tuntuskin. Tässä on kuitenkin kehittyny huiman voimakas halu muuttua. Tuskin maltan oottaa, että pääsen tutustumaan kodin uudistuneisiin ominaispiirteisiin ja pääsen kertoo sille et mä oon rakastunu.

Tänään näky nämä

http://www.youtube.com/watch?v=Ojsb7MAnLmE

http://www.youtube.com/watch?v=rwbFISEeygU&mode=related&search=

:D

Luulis et oon täysin päissäni, mut oon vaan vähän väsyny ja täysin säväytetty. Aijaijai. Oijoijoi.

http://www.youtube.com/watch?v=7CY18yyprcc <3

Huhhuh. En oikeen pyst kir. Meni pää pyörälle. Silti se oli niin erikivaa, etten ees viiti pökrätä. Saatan mennä viel uudemman kerran, jos joku keksii huikata. Tai saatan itekkin kutsuu jonkun, eihän sitä koskaan tiiä. Jonkun jota oikein karsastan.

Sit me oltais molemmat ihan pläm-pläm. Ja zygyzyy. Ehkä humulamaa. Jempsjumps ja kukkuu. Muisk. Oiskos vähän ihanaa. Kyl me kaikkee aina keksittäis. Jotain ihan sekoo.

Hyvii sarjiksii. Mitä, kuka ?+?

http://www.katchor.com/weeklystrips.html

Tykkääntykkään