IRC-Galleria

Jouduin jotakuinkin noloon tilanteeseen perjantaina, kun olin dyykkaamassa roskiksia. Eräs ihminen pamahti paikalle, joka on tuttu jo joltain kymmenen vuoden ajalta muttei kuitenkaan niin tuttu että moikattais. Samoissa kaveriporukoissa ollaan liikuttu ja useat jaetut illanistujaisetkin on takana, mutta koskaan ei olla taidettu jutella kahden kesken. En tiiä sen nykyisestä elämäntilanteesta mitään, joten paha mennä sanomaan meneekö sillä erityisen paljon paremmin kuin mulla. Sitä ei silti käy kieltäminen, että sillä on ammatti ja mulla käsi roskiksessa. Koitin olla olematta moksiskaan jatkaen touhujani, kun samaan aikaan se kävi heivaamassa tarpeettomansa viereiseen lodjuun, käänty ja häipy vähin äänin.

Saaliiks tuli parit iltapäivälehdet, Nyt-liite, perjantain hesari sekä Tiede-lehti jonka hupaisista sisällysluettelon tiisereistä kasasin kaks tekstaria kaverille joka virui kotonaan darrassa. Ne jutut oli tavallaan kiinnostavampia pelkkinä mainintoina.

Sikäli pöhköä raahata kotiinsa lehtiä, kun on vastikään päässyt enemmän sinuiks sen paperimäärän kanssa mikä on pistäny mut monella tavalla saarroksiin. Mutta kun on kehittänyt ittelleen semmosen ennusteen, että tuun vielä tarviimaan kaikennäkösiä lehtiä kuvastomateriaaliks ja muiks lähteiks myös, niin on vähän hankala heittää mitään pois. Turhaan kaupasta ostetut muovikassit on osottautunu käteviks säilytyspaikoiks ainekselle, minkä kuntosuus ei oo niin ensarvosen tärkeetä. Alkuviikosta pääsen varmaan imuroimaan ja pesemään lattioita.

-Zöö kun ei oo lainausoikeutta, nytkin kattelen tämmöstä kirjaa minkä mieluusti lukis. "Miten kirjani ovat syntyneet 4 -virikkeet, ainekset,rakenteet-". Suomalaiset kirjailijat kertoo melko kaunokirjallisen vapaasti tekoprosesseistaan, pintapuolisesti oon vaan selaillu. Siteeraanpas huvikseni vähän hotakaista tähän loppuun.

"Mykkä mies alkoi kirjoittaa, kirjoitus oli hänen puhettaan. Pian hän huomasi ettei mykkyydestä eikä muustakaan hienoksi luullusta luonteenpiirteestä ollut mitään apua kirjoittamisessa."

"Tutkimuksen mukaan pojasta ei olisi kasvanut Pietarin uskottavaa kuvaajaa ilman kohtalokasta likakaivoon putoamista"

Uuden ajan voisin hakea tuolta alhaalta

huh...edistyy-tyy-taa-aha-aha-lala-lala-hala-hala-la-mpp-hmm-ph-haa-puh...

Nälkä. Näin unta että ihmiset sano mua pilkallisesti Pizza-Ilmariks, koska niiden mielestä mä syön aina pelkkää pizzaa. Ei pidä muuten paikkaansa! Tänään vois kyl ehkä syödä sitä. Tarviin voimia.

Pitäs kai toi Vippijuttu uusii, kaks kuukautta on huomenna menny umpeen...

Aku kävi tänään Hulluilla Päivillä turhaan jonottamassa lippupalvelussa. Kaikkialla soi plim plom ja kylläpä ahdisti. Onneksi Hannu tajusi käydä suoraan Kansallisteatterissa ennen lipunmyynnin sulkemisaikaa. Eka Vekarallakin oli tarpeeksi rahaa alennettuun eläkeläislippuun. Mustan Pekan kaveri "Harjanaama" menee Velmu Viirusilmän mummin kanssa kattomaan Papin Perhe- näytelmää 25 minuutin päästä. Mummin äiti oli siinä joskus ensimmäisessä teatteriroolissaan.

22:09"Harjanaaman" mielestä hyvä vaikka loppukin äkisti. Mummi ei ollu nähny tota aikasemmin ja kuvitteli näyttelijätytön äitinään.

Superduperupeeta olla olemassa! Rakastan rahaa! Ostin mutsille taiteilijatarvikkeita synttärilahjaks, jotta se alkais taas piirtämään ja maalaamaan. Se halus nuorempana satukirjankuvittajaks ja on puhunu että haluis taas touhuta tommosia. Se piirs meille pienenä ja aiheutti varmaan sen että mäkin piirrän.

http://www.youtube.com/watch?v=Yn5pxGrPBuI

Boksinhakureissulla. Bowien elämänkertaa lukiessa unohtaa välillä että lukee jonkun muun elämänkertaa. Huomenna on synttärijuhlat Mummilla. Kuuntelin tota alempaa aamulla, en tiiä minkälainen versio se on. Varmaan hyvä silti. Veljen hakemaa, uudempaa mulle.

http://www.youtube.com/watch?v=LtBXtMCgouE

http://www.youtube.com/watch?v=9L4n1DdjBHA

Löysin ruutupaperiarkin, mis on jotain muutaman vuoden takasia katkeranolosia tilityksiä :D.
Ilman muuta säästöön. Äsh aiheuttaa nuhaa, sitä pitäis puhallella pihalle.

Tänään oli herätessä talitiainen ikkunalaudalla nokkimassa tuhkakuppia, eilen samaan aikaan siel oli orava. Astetta mukavampi oli nousta kun tota komiulotteista avaruutta alkaa jo olla siinä määrin, et vois jopa sanoo sen vähän hengittävän.

En eksyny liiaks haaveilemaan enkä simahtanu kun alko raivostuttaa oma typeryys.Itseasiassa raivaaminen on kivempaa kun osasin arvata,varsinkin kun löytyy kateissa olleita siistejä juttuja. Meen jatkaan.