Jouduin jotakuinkin noloon tilanteeseen perjantaina, kun olin dyykkaamassa roskiksia. Eräs ihminen pamahti paikalle, joka on tuttu jo joltain kymmenen vuoden ajalta muttei kuitenkaan niin tuttu että moikattais. Samoissa kaveriporukoissa ollaan liikuttu ja useat jaetut illanistujaisetkin on takana, mutta koskaan ei olla taidettu jutella kahden kesken. En tiiä sen nykyisestä elämäntilanteesta mitään, joten paha mennä sanomaan meneekö sillä erityisen paljon paremmin kuin mulla. Sitä ei silti käy kieltäminen, että sillä on ammatti ja mulla käsi roskiksessa. Koitin olla olematta moksiskaan jatkaen touhujani, kun samaan aikaan se kävi heivaamassa tarpeettomansa viereiseen lodjuun, käänty ja häipy vähin äänin.
Saaliiks tuli parit iltapäivälehdet, Nyt-liite, perjantain hesari sekä Tiede-lehti jonka hupaisista sisällysluettelon tiisereistä kasasin kaks tekstaria kaverille joka virui kotonaan darrassa. Ne jutut oli tavallaan kiinnostavampia pelkkinä mainintoina.
Sikäli pöhköä raahata kotiinsa lehtiä, kun on vastikään päässyt enemmän sinuiks sen paperimäärän kanssa mikä on pistäny mut monella tavalla saarroksiin. Mutta kun on kehittänyt ittelleen semmosen ennusteen, että tuun vielä tarviimaan kaikennäkösiä lehtiä kuvastomateriaaliks ja muiks lähteiks myös, niin on vähän hankala heittää mitään pois. Turhaan kaupasta ostetut muovikassit on osottautunu käteviks säilytyspaikoiks ainekselle, minkä kuntosuus ei oo niin ensarvosen tärkeetä. Alkuviikosta pääsen varmaan imuroimaan ja pesemään lattioita.
-Zöö kun ei oo lainausoikeutta, nytkin kattelen tämmöstä kirjaa minkä mieluusti lukis. "Miten kirjani ovat syntyneet 4 -virikkeet, ainekset,rakenteet-". Suomalaiset kirjailijat kertoo melko kaunokirjallisen vapaasti tekoprosesseistaan, pintapuolisesti oon vaan selaillu. Siteeraanpas huvikseni vähän hotakaista tähän loppuun.
"Mykkä mies alkoi kirjoittaa, kirjoitus oli hänen puhettaan. Pian hän huomasi ettei mykkyydestä eikä muustakaan hienoksi luullusta luonteenpiirteestä ollut mitään apua kirjoittamisessa."
"Tutkimuksen mukaan pojasta ei olisi kasvanut Pietarin uskottavaa kuvaajaa ilman kohtalokasta likakaivoon putoamista"