IRC-Galleria

Sovin tapaamisen Lauran kans aiemmin. Se asuu vanhempien luona toistaseks ja oli just tullu takas Afrikasta. Hurjaa tahtia se selitti tapahtumista sielläpäin, noin neljäsosa meni jakeluun. Johannesburgissa se oli ollu jonkun studioilla, mistä oli peräsin semmonen cd mitä kuunneltiin.
Isä: "Ootsä tilannu huoltomiehen jo?". En mä oo vielä halunnu, kun sit siel pitäis olla siivottu. (Kyynisesti)"Se kestää".

Faija on jotenkin käytännöllisempi kuin minä, se ois varmaan siivonnu koko kämpän vuorokaudessa ja tehny katonrajaan jotkut koristemaalauksetkin. Mä en saa käyttää konetta siellä ennen kuin huoltomies on saanu netin kondikseen.

Se sano leikkisästi et mun ois pitäny väittää sen jo käyneen. - Ai huijata vai? "Eiku mä oon keksiny systeemin, sun pitää lähettää sähköposti sun koneesta tähän koneeseen, niin me tiietään äidin kanssa yhteyden toimivan"

Jaha. Se tais olla tosissaan. Takapakkista tääkin, kolmas kerta kun ostan ajan tiskiltä. Nyt meen takas streittaamaan mun syntymähumalaa muuttuvan labyrintin parissa. Kyl se tästä. Enää muutama mesta.

Ai että kun on loikoisaa olla ylipukeutunu. Tämmönen hupullinen topparotsi blokkas hyvin kylmät tuuliraivarit. Taidan mennä takas ulos testailee, huomiseen.

Kirjotanpas tähän kohta jotain, tiedätkö mitä en tiiä mitä.

18:46 Eikös se jaksaiskaan? Voi, tuliks väsy? Söitkös liikaa satsumoita eilen? Oliks se hyvä kirja mitä piti lukea niin myöhään? Hänellä on näitä juttuja, ei tartte tehdä hyödyllistä. Haha.
Kattokaa kaikki, nyt se kirjottaa siitä että kirjottaa taas. Oikea mäntti!

_No okei, kirjastoympäristö tuntuu vähän hermostuttavalta. Paul Austerin "Illuusioiden kirjaa" lukies tuli ikävä viiksiä, kun siinä on semmonen mykkäfilmitähti, jonka bravuuri on vivahteikas viiksien vapina. Ajoin ne pois taas perjantaina ihan vaan vaihteluks, mut nyt on vaikeeta kirjottaa kun toi tyyppi tuijottaa. Tai jotain.

On läpiselvää, etten osaa arvioida tekemisiäni ainakaan nyt oo osannu. Varmastikin huomenna vasta pääsen siihen vaiheeseen, että voin imuroimaan sännätä tästä. Silti se siitä, on kasat aai-ka kivasti ojennuksessa. Kirjoja ja lehtiä on löytyny runsaasti, enkä oo lukenu puoliakaan. Ikäänkuin muuttais jonkun toisen kotiin, missä on kaikkea kivaa.

Sain kutsun halloweenjuhliin lauantaina, mutta ne tuli skipattuu. Kun ei ollu mitään kostyymiakaan, viikset ois tietty voinu ajaa hitlerin näkösiks mutta tajusin sen liian myöhään. Toinen mitä mietin oli semmonen, että heittäisin syksyn lehtiä hiuksiin ja sanoisin et oon zombi.

Mutta noissa ei ollu tarpeeks sellasta ilmaisuvoimaa, millä voisin perustella vetäytymisen kysyttäessä "mitä sulle kuuluu". Joku semmonen asuste olis hyvä, mikä ois niin pelottava tai hauska ettei tarttis paljastaa omaa jännäämistään tai totisuuttaan. Kun tohon on aina hankala vastata, mutta erityisen mahotonta on nykyään kertoo mitä oon puuhaillu sitten-sitten jokumikäpäivä. Tuntuu jotenkin epäreilun latistavalta, kun aina sanoo "..kiirjotellu".

Kiva että vesi muuttu lumeksi. Tänään se jäi maahankin, eilen olin keittämässä vettä kun sade tasapainoili sillä välillä. Myöhemmin kastuin aika pahasti, katoin vierestä kun kaveri etti kenkiä.

Kirjotanpas tähän kohta jotain, tiedätkö mitä en tiiä mitä.

Mentiinks me ristiin Eerikinkadun ja Annankadun kulmassa? Katoit alaspäin. Jäin kattomaan sun taakses. Sä ootkin olemassa! (sikinsokin sinkoilevia levottomia mielihyväaaltoja)

Lissee laatikoita, lissee, lissee :D au-au-wau-wau-u-u-jeee

Voi että kun oot viehättävä :) Maapalloon löyty linkki täältä.

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=1701

Ulkona sataa siinä määrin, etten oo päässy vielkään poies.

Jouduin jotakuinkin noloon tilanteeseen perjantaina, kun olin dyykkaamassa roskiksia. Eräs ihminen pamahti paikalle, joka on tuttu jo joltain kymmenen vuoden ajalta muttei kuitenkaan niin tuttu että moikattais. Samoissa kaveriporukoissa ollaan liikuttu ja useat jaetut illanistujaisetkin on takana, mutta koskaan ei olla taidettu jutella kahden kesken. En tiiä sen nykyisestä elämäntilanteesta mitään, joten paha mennä sanomaan meneekö sillä erityisen paljon paremmin kuin mulla. Sitä ei silti käy kieltäminen, että sillä on ammatti ja mulla käsi roskiksessa. Koitin olla olematta moksiskaan jatkaen touhujani, kun samaan aikaan se kävi heivaamassa tarpeettomansa viereiseen lodjuun, käänty ja häipy vähin äänin.

Saaliiks tuli parit iltapäivälehdet, Nyt-liite, perjantain hesari sekä Tiede-lehti jonka hupaisista sisällysluettelon tiisereistä kasasin kaks tekstaria kaverille joka virui kotonaan darrassa. Ne jutut oli tavallaan kiinnostavampia pelkkinä mainintoina.

Sikäli pöhköä raahata kotiinsa lehtiä, kun on vastikään päässyt enemmän sinuiks sen paperimäärän kanssa mikä on pistäny mut monella tavalla saarroksiin. Mutta kun on kehittänyt ittelleen semmosen ennusteen, että tuun vielä tarviimaan kaikennäkösiä lehtiä kuvastomateriaaliks ja muiks lähteiks myös, niin on vähän hankala heittää mitään pois. Turhaan kaupasta ostetut muovikassit on osottautunu käteviks säilytyspaikoiks ainekselle, minkä kuntosuus ei oo niin ensarvosen tärkeetä. Alkuviikosta pääsen varmaan imuroimaan ja pesemään lattioita.

-Zöö kun ei oo lainausoikeutta, nytkin kattelen tämmöstä kirjaa minkä mieluusti lukis. "Miten kirjani ovat syntyneet 4 -virikkeet, ainekset,rakenteet-". Suomalaiset kirjailijat kertoo melko kaunokirjallisen vapaasti tekoprosesseistaan, pintapuolisesti oon vaan selaillu. Siteeraanpas huvikseni vähän hotakaista tähän loppuun.

"Mykkä mies alkoi kirjoittaa, kirjoitus oli hänen puhettaan. Pian hän huomasi ettei mykkyydestä eikä muustakaan hienoksi luullusta luonteenpiirteestä ollut mitään apua kirjoittamisessa."

"Tutkimuksen mukaan pojasta ei olisi kasvanut Pietarin uskottavaa kuvaajaa ilman kohtalokasta likakaivoon putoamista"

Uuden ajan voisin hakea tuolta alhaalta

huh...edistyy-tyy-taa-aha-aha-lala-lala-hala-hala-la-mpp-hmm-ph-haa-puh...

Nälkä. Näin unta että ihmiset sano mua pilkallisesti Pizza-Ilmariks, koska niiden mielestä mä syön aina pelkkää pizzaa. Ei pidä muuten paikkaansa! Tänään vois kyl ehkä syödä sitä. Tarviin voimia.