Sä hymyilit mulle viiden metrin päästä. Kyyneleet nousivat väkisinkin silmiini.
Oot se ihminen, joka mua on satuttanu eniten, aiheuttanu mulle pahan olon mitä en pääse karkuun. Silti mä rakastan sua. Hymyillen laskeudun alas jäisestä kiipeilytelineestä. Kun pääsen lumiselle maalle seisomaan, joudun ottamaan tukea kiipeilytelineestä, etten kaatuisi. "Moi, mulla on sulle asiaa", toteat ja hymy haihtuu huuliltani. Menet polvilteen talviseen maahan ja otat taskustasi rasian. Voi ei.. Ei nyt.. Ei.. "Mä rakastan sua... Haluutko olla mun mies?" kysyt toiveikas ilme kasvoillasi. Muutama kyynel vierii silmistäni poskilleni ja siitä kaulahuivilleni. Pian kuuluu aseen laukaus ja tunnen vihlaisevan kivun lähellä sydäntäni. Peräännyn pari askelta, jonka takia kaadun kiipeilytelineen puiseen jalkaan. Yritän haukkoa happea, mutta se ei tuntunut auttavan mitään. Talviset maisemat vain liukuvat silmissäni, kunnes pimeys saa vallan.
Mattyn ympärille leviää lumeen pian verta. Henkeä haukkova poika katsoo suora eteenpäin, ja tuon kroppa kouristelee. "Matty! Matty älä anna periksi! Näätsä mua? SOITTAKAA JOKU AMBULANSSI! Kulta ei hätää. Kaikki kääntyy parhainpäin, mä lupaan", toinen poika sanoo, pitäen kättänsä Mattyyn tulleen haavan takia. Kyyneleitä virtasi toisen pojan silmistä.
"Matty! Matty älä jätä mua!"