Lähiaikoina olen saanut kuulla kavereilta ja sukulaisilta, kuinka olen liian hyväuskoinen ja kiltti. Ihmiset, jotka oikeasti eivät tiedä mistään mitään, sanoo mulle päin naamaa, että mua ehkä käytetään hyväksi. Mua kuulemma kohdellaan huonosti, välinpitämättömästi ja epäoikeudenmukaisesti. Minä, mun ihmissuhteet ja muut ongelmat on näemmä koko Tampereen huolenaihe! Osaan kyllä pitää huolen itsestäni. Jos koen vääryyttä, hoidan asian tavallani. Olen ehkä tunteellinen ja herkkä, empaattinen ja sinisilmäinen, mutta en kuitenkaan luota mihinkään! Oletan aina pahinta ja maalailen piruja seinille, mutta en jaksa ottaa asioita niin vakavasti. Tietenkin on ihana tietää, että läheiset ihmiset välittää musta ja kantaa huolta, mutta tällä hetkellä olen "onnellinen".