IRC-Galleria

1. Mä tykkään leffoista, tv-sarjoista (okok perhesiteistä ja teho-osastosta mut siis) ja todella paljon kirjoista
MUTTA
kaikki ne on _tarinoita_ ja tarinoille oleellista on käänne. Se on draamallisuuden kannalta pakollista, tapahtuu jtn joka muuttaa jotain
ja sit useimmiten tulee happy ending, joskus sentään ei

JA
se on hiton ärsyttävää
koska se saa ihmiset samalla tavalla odottamaan sitä käännettä. Kaikki tietää et leffat on leffoi ja kirjat on kirjoja ja tarinat on tarinoita
mut kaikki silti odottaa et tulee käänne, hyvinä tai huonoina hetkinä
kaikki odottaa
mut sitä käännettä ei koskaan tule
koska elämälle draamallisuus on yks paskan hailee

Ja hei, en mä odota et elämä ois niinku elokuvissa. Mut mäkin odotan käännettä joka selvittää asiat, hyvin tai huonosti. Mut siit ei oo mitään hyötyä. Koska se ei muuta mitään. Leffoissa ku joku uskaltaa sanoo "mä rakastan sua" kaikki on taas hyvin. Oikeesti se toinen vaan totee et "kiva." tai jotain, vittu aivan sama jotain. Leffois ku joku tekee jtn rohkeeta ja puhuu ja kertoo milt tuntuu kaikki lohkee paikalleen. oikeesti niin ei käy. Ei vaan käy.

Mut silti koko ajan mun ympärillä tulee lisää näitä pariskuntia jotka on eronnu ja palaa yhteen
oikeesti ne vainoo mua
joka päivä melkeen kuulen yhen lisää
movie script ending anyway? asdfgh.