Pikkutyttö istuu lattialla hiljaa hymyillen. Valkeat vaatteensa ovat värjäytyneet vereen ja vaaleat hiuksensa pahasti takussa. Tytön edessä on koira. Pieni turkiton koiranpentu. Koiranpennun iho on täynnä viivoja ja kuvioita, jotka on piirrety veitsellä ja vuotavat verta. Pikkutyttö käsittelee veistä tarkoin ja kokeneesti, ja veitsi luistaa koiranpennun pinnalla ja uppoaa siihen, kuin tuuli verkkopaitaan. Kuvioiden koko vaihtelee, toiset pienempiä, toiset suurempia. Toiset syvempiä ja pinnallisempia. Lopulta tyttö nostaa veitsen ylös ja käy makuulle huoneen nurkkaan.
Ovi käy ja sisään astuu vanha nainen, joka kantaa kirkuvaa vauvaa sylissään. Nainen laskee vauvan keskelle huonetta, ottaa raadellun koiranpennun mukaansa ja poistuu samoin kuin tulikin. Tyttö tuijottaa vauvaa hymyillen ja nousee seisomaan. Hymy on ilkeä, julma, eikä sitä voisi edes kuvitella pikkutytön kasvoille, mutta tämä tyttö on erilainen. Tyttö istahtaa vauvan viereen ja ottaa veitsen lattialta. Hymyillen ilkeää hymyään pikkutyttö painaa veitsen vasten vauvan ihoa. Vauva hiljenee hetkeksi, mutta jatkaa kirkumistaan lujemmalla äänellä. Tyttö käsittelee veistä yhtä varmasti kuin koiranpennun kanssa, tosin vielä nopeammin, kiihkeämmin ja painaen vielä syvempään, lujempaan. Vauva vuotaa verta ja tytön jo kovin verentahraiset valkoiset vaatteet saavat uuden verikerroksen. Kuvioita syntyy nopenevaa tahtia, ja ulkopuoliselle ne ovat mitään tarkoittamattomia. Mutta tyttö tekee kuviot suoraan muististaan, tietäen niiden todellisen vaikutusen ja vallan. Vauva hiljenee ja kuolee pikkuhiljaa tytön eteen, jolloin tyttö vielä viimeistelee kuvionsa ja siirtyy taas nurkkaan makuulle.
Joku avaa oven, mutta tällä kertaa huoneeseen saapuu kaksi henkilöä, se vanha nainen ja nuorempi, joka tuijottaa vauvaa hetken, juoksee sen luokse itkien katkerasti ja alkaen silittää veristä vauvaa. Nuori nainen nostaa vauvan syliinsä ja tuudittaa sitä. Samassa vanhempi nainen kiskaisee nuoremman olasta ja niin nuorempi nainen nopeasti kuivaa kyyneleensä, nappaa vauvan ja naiset poistuvat huoneesta. Ovi suljetaan, ja ainoaksi valonlähteeksi jää pikkutytön silmät, jotka yhä hohtavat määrätietoisuutta ja murhanhimoa.