IRC-Galleria

Vittu lehmä tee ihan mitä vaan sun elämälläs.... vedä ittes vaik narun jatkox mut en tosiaan ole syyllinen sun paskaan elämääs, ite sä oot kumppanis valinnu!!!! poista nickkis, poistakaa molemmat, yx lysti... ja si rakas mikko! onhan se sellanen homma et sä et tunne mua ja mun kavereita yhtään joten pidä huoli omista asioistas ja puutu mun elämään vasta siinä kohtaa kun se alkaa sulle kuuluun... eli ei kai siis koskaan!!!!!!!!!

Narcotic: Hukassa

Narcotic feat Tembe - Hukassa (2006)

[Solonen]
2005 meni etsies itseeni
ja se välillä aiheutti vitunmoisen migreenin
ku tuntu et päädyn joka kerta umpikujaan
ei vaan sopinu yhteen oo vaan iisisti ja mennä lujaa
mut mä vihdoin muutin ajattelutapaani
olin puhunu liikaa joten söin aiemmat sanani
teot ja ajatukset oli ristiriidas
ja nykyään vastenmielist on se mitä sillon fiilas
nyt oon ottanu ne ensimmäiset askeleet
ja kohti aikuisuutta vihdoin pääsen astelee
ei ollu kasvaes roolimallii mitä seurata
ja siks vasta nyt seison oman itseni herrana (i'm the man!)
..tai siltä tuntuu ainakin
niin itsevarma et voisin yhtä hyvin olla laihakin
ja se miten must tuli tällanen kaiffari
alko siitä ku aikoinaan mä menetin mun faijani

[kerto x 2]
mä olin hukassa kauan
mut nykyään mä tallaan sitä polkuu mikä on annettu mulle
ja nyt innoissani laulan
koska haluun just sen saman fiiliksen antaa juuri sulle

[Alamaa]
kertonu miehen lailla tarinat monet
auki laulanu ovet, vilissy auton ikkunast joet
Suomi nähty mut Pekan mieles on maailma
en hautaani kaiva ennenkuin elämäni alas painaa
jalat aina maas joten pystyt tarttuu hihaan
oon sun veli, ja saman talon pihast (morjes!)
vihasin maailmaa mut toimin rauhan merkeis
antaisin enemmän jos kerkeis, mutta Pekka pyörii senteis
vieläki kapinaa ja ottanu iskuja vastaan
mutta äiti älä sure, poikas niistä kasvaa
ootettiin lasta mutta tuomio mun suusta tuli
ei tullu perhettä eikä sairaalast kuvii (ei!)
se vaikutti ja kipu teki minusta rohkeemman
päätä nostin, kynä laski, mut vielki räpist onnen saan
mun fiilis pohjalta nostettiin uuteen valoon
mä sanon miten rakennan talon jonne kirjotan katon (ou!)

[kerto x 2]

[Casper]
kohta menny jo vuosi ilman suurempaa suuntaa
eikä jaksa enään riidellä tai muutenkaan huutaa
tallannu polkuuni, putsaan timbat kurasta
epäonnistumisien kautta oikeet arvot hukassa
nyt päätöksii mitä elämästä haluaa
pystyy ajattelee aivoilla eikä pelkästää kalullaa
oppia rakastamaan, oppia arvostaan
niit pieniä asioita joita vaan arki katoomaan saa
jos uskoo tarpeeksi, kai se muuttuu nopeesti
yksi muuttuu moneksi ja taru muuttuu todeksi
aika ottaa askel, saada jotain elämällä tehtyy
ehkä nuoruuden lähteen on jo aika ehtyy


[Veejay]
käännän kalenterin sivua ja manaan
ku taas on menny yksi vuosi elämästä ennenku huomaankaan
mä en oo vielä vanha, mut en kovin nuorikaan
oon väsyny jo kaikkeen vaikken oo nähny viel puoliikaan
on liikaa huolia, eikä tarpeeks aikaakaan
kaivan itelle hidasta hautaa ku junnaan paikallaan
vaikka maailma kutsus, ni mä pysyn Oulus
mut se ei oo eka juttu minkä mä oon kussu
maailmankuva mustuu, taistelen sisäsii draamoi vastaan
mieles kysymyksii joihin ei isänikään voi vastaa
mut tuli mitä vaan vastaan, ni mun pitää vaan jaksaa
vaikka tuntuuki et onni löytyy vaan almanakasta

[Tembe]
niin monta kertaa toiminu väärin
niin monta kertaa seinään lyöny pääni ja pyöriny itsesäälis (ou!)
tie hukassa mist huipulle pääsis
ja mä uskon että siellä seison jonain päivänä mäkin
mut nyt vaan laulan

[kerto x 2]

En tiedä... oon rikki... toi seuraava tarina sai silmät kostuun... tässä viime aikoina niin paljon rullaillu pitkin katuja... eilen viimex keskusteltiin aiheesta et mitäs jos... oon elämäni aikana ajanu enemmän kun moni muu ehtii koko elämänsä aikan ajaan... koska mulle sattuu se virhe, tai jollekkin muulle ja oon vaan sivusta kärsijä? en tiedä... kenet sitten sille viimeselle reissulle mukaan ottaisin? siinäpä pähkinä... sitä jään tähän kelaan ja ehkä tässä kuluvan viion aikan mietin kenet illalla kyytiini otan.... se ei ole kauheen vaikee päätös.... tuli vaan niin paska olo...

;(

On perjantai-ilta, ajat autoa..
(Millainen on auto jota ajat?)
(Sinä olet kuskina!!)
Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.
(Ketkä ovat autossa kanssasi?)
Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin.
(Mitä kappaletta kuuntelette?)

No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin.
Yhtäkkiä hullu kuski törmää teihin takaapäin!

Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle tien viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule muuta kuin hiljaisuutta. Hiljaisuutta..

Hiljaisuutta..
Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja suurissa kivuissa ettet pysty edes puhumaan.
Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat ikuisuudelta.

Viimein kuulet jotakin.
Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin helpottunut.

Makaat siinä, vieläkin autossa,
ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja ystäviä, entisiä rakastajia.
Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.

Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut paareille ja nostavat ambulanssiin.
Et näe etkä kuule muuta kuin tyhjyyttä...

Olet yksin.
Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.

Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi.
Kuolenko minä?
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle tapahtuu?
Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?

He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.
Et koskaan enää näe heitä.

Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.
Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?
Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?


Ajattele sitä..
Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa.
Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.
Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka IKINÄ kuulit.
Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa kaikille heille kuinka heitä rakastit?
Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi viimeisen kerran, että rakastit heitä?

Etkö toivo, että olisit voinut suudella poika/tyttöystävääsi viimeisen kerran?
Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka paljon pidit hänestä?
Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen kerran?

Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?
Jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua, ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi, sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille, että välitän teistä todella paljon, sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!

Muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi.
Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja tarkoita sitä kun itse sen sanot.

Jos sinä et kopioi tätä, olet kylmäsydäminen, etkä välitä rakkaimmistasi!
Tämä voi olla sinun viimeinen mahdollisuutesi!
Kerro jokaiselle että välität.
Jos sinä ajattelet, että jokin päivä unohdan sinut; vastaus olisi, EI IKINÄ ELÄMÄSSÄNI!
Jos kysyisit, mikä on minulle tärkeää; vastaus olisi SINÄ!!
Jos sinä kysyisit, pidänkö sinusta; vastaus olisi, Kyllä ehdottomasti!
Sinä olet minun nauruni, minun puhdas helmeni, minun enkelini..

;(

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.
Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamuna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinan omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niin kuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

ja niinhän siinä sitten taas kävi... minkä ihminen mielelleen voi....

jak haade en priliant aidia....... pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on....:D:D:D

mulla on nyt sitten kaksi uutta vauvaa.... kovin ovat pieniä vielä...

silkkaa paskaa....volvo saa monoo......

volvo laulaa tossa varttii vaille kaks jonnin verran.....;D