"Kun kasvaa 100 miljoonan ihmisen edessä 5-vuotiaasta asti, on pakolla erilainen."
Tää on vähän outoa myöntää, mutta Michaelin kuolema on tänään koskettanu mua aika syvästi. Ihan vaan sen takia, että olin pienenä suuri fani ja istuin tunteja yksin himassa ja kuuntelin Michael Jacksonii.
Muistan kun kuulin/näin ekaa kertaa Michael Jacksonin telkkarissa 8-vuotiaana. Se oli Earth Song. Olin jotenkin hyvin myyty sillon sen jälkeen. Se teki niin ison vaikutuksen. Vaikka en ymmärtäny sanoja jotka oli englanniksi, niin silti ymmärsin sen biisin sanoman. Kun olin kattonu sen pari kertaa nauhalta piti käydä kysymässä iskältä oliko Michael mies vai nainen. :D Iskä kerto että outo mies ja mun mielestä sekin oli vaan hienoa. Oudot ihmiset on ollu aina kaikista kiinnostavimpia. :)
Sitten löysin meiltä vuonna 95 ilmestyneen HIStory tupla-levyn. Se oli aarre. <3 :D
Kuuntelin sitä pari vuotta JOKA päivä koulun jälkeen ja silitin mun marsua (rip rex<3)
Välillä aina treenasin moovsei peilin edessä.. ;D
Samana vuonna (97) kun innostuin Jacksonista, se kävi myös keikalla Suomessa. Se keikka näytettiin mtv3 kanavalla ja otin sen nauhalle. Katoin sen nauhan tajuttoman monta kertaa. Lopulta äänestä ei enää saanu selvää ja kuva oli täynnä häikkää. Se ei paljoa haitannu.
Innostus sit alko jossain 10-11 vuotiaana hiipumaan, kun naapurin muutti iso-poika joka sano, että michael jackson on ihan pelle..... Ja kylhän te nyt tiiätte mitä se on kun ihailee isompaa poikaa.. Ostin pian cypress hillin levyn. :D
Mut all-in-all.... Jackson oli mun eka todellinen fanituksen kohde Leningrad Cowboysien jälkeen ja ilman sitä aikaa en olisi yhtään sama ihminen kun nyt. :) Siksi joudun olee aina hyvin kiitollinen hänen musiikistaan. Kiitos. <3 :)
Hänen kunniakseen: Michael Jackson - Remember The Time <3
http://www.youtube.com/watch?v=HtuP_etKCIo&feature=related