"voi voi voi poika parkaa
mitä sulle keksis kun kaikki masentaa
sul on kaikkea
mutta iloa ei irtoo niinku mistään
voi voi voi pientä reppanaa
mikä nyt voi olla noin vaikeeta
kun ei tarvii tehdä mitään
ei tarvii tehdä mitään jos ei hotsita
mikä sua vaivaa, mikä sua vaivaa
sä et edes tajuu miten helpolla
sä pääset kaikesta
mikä sua vaivaa, mikä sua vaivaa
hemmoteltu kakara
selkääsi sietäisit saada
koivuniemen herrasta
[...]"
Mikskähän vasta viime aikoina oon tykästyny Egotripin Koivuniemen Herra -biisiin? Joskus teininä valitin et "mut ei se oo noin yksinkertasta ja helppoo", QQ, nyyhkis nyyhkis tai jotain vastaavaa :P (tais osua omaan nilkkaan... D: Mut ei se mitään, nyt pystyy taas tekemään lempeää pilaa itsestään :D Ja anglismeja ;P )
No ei sillä, ainahan mä oon iloa irrottanu melkein ihan kaikesta, paitsi ehkä viime vuosina... tyhmä masennus, oh well. No, kyllä elämä antaa selkään, jos on sen tarpeessa :D (Ja tämän takia olen aina sanonut, että vastoinkäymiset on hyvä asia. Mitä muuta niistä voi kuin oppia? )
Jatkan taas iloa ja hymyilyä, loputonta laulua ja tanssia. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.