IRC-Galleria

Vielä joskus on sinunkin tarinasi loppuva, silloin näet kuinka elämäsi ohi kulkee ja ruumiisi kalman kalpea on taas maaksi tuleva. vasta maan alla sitä ymmärtää ja katsoo mennyttä elämää, siinä silloin kylmänä levätessään voi ymmärtää toisen ikävää. Vain kivi muistuttaa muita sinusta, ei haudallasi kuulu valitusta, ei näy sinun eikä muiden tuska. sinäkin halusit joksikin tulla nyt voit vain muiden elämää surra. sydämesi kylmä kuin rauta ei sitä kukaan kaipaa kun paikkasi on hauta, et elä sinäkään enää, ei kukaan odota että heräät. kaikki joita sinä ehkä vähänkin kaipaat unohtavat sinut ja jatkavat matkaa. kuolleiden verisessä meressä pimeää takana, pimeää edessä, jatkat harhailua vastausta etsimässä, miksi rakkautta tavoitellaan, tuota kirottua tunnetta, joka kiduttaa, joka lopulta tappaa