en pysty nukkumaan ihan pimeässä, jostai pitää tulla valoa
ku kävelen himppeen talvella seuraan jonkun muun jalanjälkiä, jos hukkaan ne ni joudun pysähtymään kunnes löydän ne taas
siisteys inhottaa, pitää olla aina vähän sekaista, eikä siihen paljoo vaaditakkaan
suurentelen päässäni ennalta kaiken paskan mikä tulee tapahtumaan, koska sit ku se tulee se ei tunnu mitenkää musertavalta
inhoan kaikkea uutta yleensä ekat pari minuuttia ja sit se menee ohi