Mietittiin tuossa yks päivä yhden ystivän kanssa tätä maailman menoa ja pinnallisuutta.Ei enää jaksettu sen kummemmin pohtia että mistä se johtuu,kaikkihan sen tietävät.Mutta esimerkiksi tää irc-galleriahan on yksi pinnallisimmista jutuista maailmassa.Sä räpsäset kerran hyvän kuvan,lyöt sen tänne ja sen jälkeen kaikkien muidenkin sun kuvien täytyy olla yhtä täydellisiä.Se luo paineita.Jos joku ihminen näkee sut kadulla,sun on näytettävä just yhtä hyvältä ku kuvassa.-Ainakin sä itse ajattelet niin.
Nykyään kaikkien pitää olla jonkinsortin missejä tai malleja tullakseen hyväksytyksi tai halutuksi,mutta hei, oikeilla kontakteilla tänä päivänä lähes kuka tahansa pystyy siihen.Anteeksipyyntöni kaikkia missitissejä kohtaan,en epäile etteikö työnne olisi kovaa tai vaativaa.Sitä vain tarkoitan,että missi-tai mallikisojen,ylipäätänsä julkisuuden ulkopuolelta löytyy varmasti vielä kauniimpia ihmisiä.He eivät vain itse tiedä sitä.Ärsyttää että ulkonäöstäkin täytyy kilpailla,koska "kauniiksi" ihmiseksi synnytään,meikillä voi peittää vain osan.Miksei järjestettäis jotain luonnekilpailuja "kuka on siistein mimmi/jäpä-palkinto?",koska luonne on sellanen asia jota voi luonnonmukaisin menetelmin kehittää.
Mä olen nyt itse tehny jo parisen vuotta pr-ja edustushommia.monesti pohdin että miksiköhän mut on valittu sellaisiin tehtäviin,yleensähän niissä hommissa toimivat just missit ja mallit.Nykyään mä tajuan.Koska tää maailma alkaa jo pursuilla misseistä, taviksista on kohta kova huuto.Mä oon huomannu,että kaikki promotytöt on tosi kauniita.Osa on mun mielestä vaan kauniimpia,koska niillä on myös nokkela kieli ja terävä pää,joita ne osaavat käyttää.Huomattavasti paremmin tuotetta myy henkilö joka uskaltaa porista ihmisten kanssa ja olla oma itsensä,kuin tyttö jonka kasvot on kuin enkelillä,mutta siihenpä se jääkin kun ei ehdi muihin ottamaan kontaktia omalta peilailultaan.
Jos elettäis 50-lukua,ei murehdittais mitään ulkonäköjuttuja tai seksihommia, vaan ihan oikeita asioita.Jos mä voisin,en ehkä palais kuitenkaan 50-luvulle koska henkilökohtaisesti pidän helposta elämästä.Mutta jos vaan voisin,mä ehdottomasti poistaisin itsestäni kaiken sen itsekeskeisyyden ja turhan murehtimisen asioista,joilla ei kuitenkaan selviytymisen kannalta ole mitään merkitystä.