IRC-Galleria

Tulihan sitä taas reissu tehtyä...

Helsingissä kävin päivän reissulla. Juna lähti asemalta 7:46 joka tarkotti että herätys oli jotakuinkin aikanen... Aattelin että otan vahingon takas nukkumalla junassa, mutta eipä siinä sitten tullu juurikaan nukuttua. Loppumatkasta jonkun puol tuntia. Ja se siis oli kuuden tunnin junamatkasta. Soittimen kerkesin kuunnella läpi, vaikka se ei kyllä aamulla ihan alusta alottanukkaan, mutta kuitenki...

Oli sitten sen verran hauska reissu, että melkein unohtu selviytyä siihen takasin tulevaan junaan. Oli vielä sellanen tilanne, että oli päivän viimenen juna Helsingistä Siilinjärvelle ja kun en mitenkään hirveesti tunne ihmisiä sieltä, jotka pystyis mut majottamaan, niin oli pikkunen paniikki päällänsä. Lopputuloksena oli se, että juostiin sitten hulluna metroon ja metrosta juna-asemalle ostamaan lippua. Hyvin kyllä sitten kerittiin, jäi vielä ainakin yheksän minuuttia... :)

Juna siis lähti joskus puolen kymmenen aikaan ja idioottimaisen pitkien pysähdyksien takia oli Siilissä 4:51. Reilut seittämän tuntia junassa siis. Ja siinä vaiheessa olin jo sen verran väsyny, että en oikein enää osannu nukkuakkaan. Taas varmaan sen puolisen tuntia, joskus ennen Mikkeliä. Aattelin sitten, että jes, saanpahan ainakin kävellä asemalta kotiin, niin saan vähän päätä selvitellä tosta reissusta ja erinäisistä muistakin asioista... Mutta ei... Älkää koskaan kertoko porukoille junan OIKEETA tuloaikaa... Oli sitten aika hiljanen kotimatka...

Tällä hetkellä on hiukkasen omituinen olo johtuen siitä, että viimeksi tuli syötyä sillon heti sen jälkeen kun juna saapu Helsinkiin. Sen jälkeen tuli peräti juotua yks ylihinnoteltu puolen litran limu. 2.20e! Oonko mä niin maalainen vai onko Helsingissä oikeesti kalliimpaa... Nyt sitten oottelen, että absi aukeis ja saisin haettua ruokaa, kun jääkaappi tuppaa olemaan vähän tyhjän puoleinen... Kätevää asua huoltoaseman vieressä... Oikee ruokapaikka olis tosin kätevämpi, kun sais oikeesti hyvää ruokaa. Vaikka Scan burger. Vaikka kyllähän nuo absin sapuskatkin alas menee... Ja nyt varmaan aika moni keksii vähän parempiakin ruokapaikkoja kun Scan burger, mut hei antakaa vähän armoo... Tällä hetkellä on minuutilleen tasan 24 valveillaolotuntia plakkarissa...

Joopajoo... Taidan tästä lähtee sitä ruokaa metsästelemään...

Ironia on vaan niin ironista...

Nyt on ollu pitempään sellanen putki, että ei oo ollu oikeestaan muuta kun kiirettä. Nyt sitten oli viikonloppu, jollon ei ollu mitään pakollista tekemistä ja sain nukkua ihan niin pitkään kun jaksoin. Nukuin sitten puolille päivin lauantaina ja sunnuntaina, tuloksena se, että paskassa kunnossa oleva selkäni meni liiasta nukkumisesta täysin jumiin... Nyt sitten huomenna on noustava viiden aikaan töihin menon takia ja tehtävä kahdeksan tunnin työpäivä ompelukoneen ääressä hyvin tuskallisissa oloissa huonon selän takia... Ei mitään uutta auringon alla... :)

Kuten sanoin, ironia on ironista... :)

Kiire, kiire, kiire... Tuntuu, että eihän tästä voi selvitä hengissä. Pitikin kaiken sattua päällekäin.

Tällä hetkellä istun koneella, vaikka mulla ei oikeestaan olis aikaa. Piti vaan tehä välillä jotain mistä ei oo mitään hyötyä. Koko päivän oon ommellu näytöspukuja (Sunnuntaina 4.6. Henkassa... Jesh!), ettiny biisejä ja polttanu levyjä. Kaikki ei oo vielä läheskään valmista, mutta koko aikaa ei voi stressata... Vaikka mä yleensä osaan tehdä sitä aika hyvin, stressaamista siis... :)

Jos mulla ois huominen, lauantai ja sunnuntai aikaa tehdä niitä pukuja, niin tässä ei ois mitään hätää, joutaisin vaikka päiväunille välillä, mut kun asiat ei oo koskaan niin helppoja, ei ainakaan mun elämässä... :) Huomenna pitää jäljittää paria pukua, jotka viimesen koulupäivän kiireissä unohin koululle. Samalla reissulla pitää käydä uusimassa vr:n opiskelijakortti vielä kun kerkiän. Voi nimittäin tulla kesällä tarpeeseen, tiiätte kyllä... :) Lauantaina on sitten kaverin valmistujaisjuhla ja yhet synttärit, eli kerkeen ommella pari tuntia aamulla ja pari illalla. Sitten sunnuntaina onki omat valmistujaisjuhlat... Ja illalla näytös, johon ne puvut on toivottavasti valmiina. Siihen sitten loppuu ne näytöskiireet...

Maanantaina meinasin ottaa koko päivän rennosti kunnes muistin, että lähden manataina Helsinkiin, koska tiistaiaamuna kaheksalta on pääsykokeet Stadiaan. Loppuvat neljältä ja keskiviikkona sama juttu... Kaksipäiväset kokeet. Torstaina alkaakin jo kesätyöt. Ja pitäis alkaa ettiä asuntoo jos pääsee sinne Stadiaan... Ja vaikka ei pääsiskään. Ja jos ei, niin työtä tai paikkaa lukiosta.

Mutta eipä tässä kai auta valittaa... Vaikka tää kiire välillä ottaakin aivoon, niin kyllä mielummin näin kun että ei ois mitään tekemistä. Niin kauan kun kerkeen välissä vähän nukkua ja nähdä ihmisiä, niin mä oon ihan tyytyväinen.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla ei oo MITÄÄN valittamista... Hyvin outoa... Kaikki ei tietenkään ole täydellisesti, enkä usko, että se on ees mahollista. Nyt vaan on muutama asia niin hyvin, että ne asiat jotka on huonosti, ei tunnu niin isoilta. Ihan mitättömän pieniltä suorastaan. On se ihmeellistä, miten jotkut asiat pistää miettimään siinä määrin, että koko perspektiivi voi muuttua...

Normaalisti soitan kaverille aina kun on jotain valittamista. Pidin tätä hetkee (ei mitään valittamista) niin spesiaalina, että meinasin soittaa sille ja olla valittamatta. Se kuitenkin kerkes soittaa mulle ensin, niin se sitten hoitu siinä samalla... :)

Saamani palautteen takia haluan tarkentaa, että mä en suinkaan vihaa hevareita (Viittaan siis tohon "Lievää v*tutusta"-juttuun). Tunnen useita hevareita, joita vastaan mulla ei ole mitään sanottavaa. Mua vaan ärsyttää ne, joita ärsyttää se, että muut ei kuuntele samaa musiikkia. Ei pelkästään hevarit, vaan myös popparit, hopparit ja kaikki muutkin... Ja tämä on just sulle, tiedät-kyllä-kuka... Nyt ei enää pitäis olla valittamista... :)

01. Kuka olet?
- Anzgu
02. Olemmeko ystäviä?
- Siinä luulossa olen elänyt :)
03. Koska ja miten tapasimme?
- Amiskan ekana päivänä
04. Oletko ihastunut minuun?
- Mehän ollaan kihloissa, eikö se niin menny? :D
05. Pussaisitko minua?
- Pitäydyn edellisessä vastauksessa :)
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
- Huono näissä, joten vastaan vaan diva, ja en usko, että sitä tarvitsee selittää :)
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
- Omalaatuinen (Luoja mikä sanahirviö...)
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
- Hieman koppavana pidin aluksi... :)
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
- En, vaikka sussa tiettyjä ominaisuuksia onkin :)
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
- Kaikki mikä kimaltaa, erityisesti kullanväriset vyöt.
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
- Pahan pistit... Joutuisin kysymään sulta...
12. Miten hyvin tunnet minut?
- Aika hyvin, luulisin.
13. Koska näimme viimeksi?
- Torstaina
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
- Hmm... Ei ainakaan nyt tule mitään mieleen...
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?
- Vähän se siltä näyttää...

Kerron, mitkä viisi tavaraa (ei asiat, eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.

1. CD-soitin ja levyt. Tulisin hulluksi ilman niitä. Muutama ihminen voi ehkä allekirjottaa... :)

2. LP-soitin ja levyt. Ikivanha, mutta aivan mielettömät soundit.

3. Kynä ja paperia. Piirrän ja kirjotan suhteellisen paljon, aina kun on aikaa.

4. Kännykän herätystoiminto. Täysin korvaamaton, sillä se on ainut herätyssysteemi, jota en saa hajotettua.

5. Tää on vaikee. En tiiä, laitetaan vaikka bussikortti, koska sen ansiosta en oo täysin jumissa Siilinjärvellä... :)

Haastan:

Chatja
Cendra
YuYu
Snare
Paratiisipuu

---

4

---

Ritarikunta - Pää täynnä tyhjää

Loistava biisi... Sen verran fiilistelyä, että auttaa joskus jopa v*tutukseen. Löysin sen taas uudestaan tässä vähän aikaa sitten, tiedä häntä miks se siinä välissä unohtu...

Hannibal & Soppa - Slängään

Toinen loistava biisi, jota en ekoilla kuuntelukerroilla jotenkin noteerannu ollenkaan. Sen jälkeen kun hoksasin sen, oon laittanu sen mp3-soittimeen joka kerta, kun oon vaihtanu biisit. Äärettömän rento.

Konala Cartelli - Hyvä fiilis (Dippidippidii- anthem)

Tehty niin vitsillä kun vaan biisin voi tehdä, eikä välttämättä vetoo ihan kaikkien huumorintajuun, mutta mä en vaan pääse siitä yli.

Liisanpuisto - Liikaa

Kun joku toimii, niin se vaan toimii... Muutenki aina tykänny biiseistä, joissa on joku "oivallus" lopussa... Tää on ehkä vähän väärässä osiossa, mut tää piti silti saada mukaan.

---

3

---

Liisanpuisto - Iso kolmonen

Iskee ja kovaa. Johtuuko tuosta pikkukakkosen tunnarista, paha mennä sanomaan... :) Joka tapauksessa vaikka aihe on moneen kertaan käytetty, niin sen voi myös tehdä hyvin.

Maajoukkue - Pojat

Biitti toimii ja riimit uppoo, vaikka aika kliseitä onkin... Oikeestaan tarkemmin ajatellen en osaa selittää miks mä tästä tykkään... Kun joku toimii, niin se vaan toimii...

Toinen Kanava - Snapsilasin kaa

Streetstyle, eli en ala biittiä kommentoimaan (Snoop Dogg - Drop it (like its hot)). En ensin tykänny, mut muutaman kuuntelukerran jälkeen alko toimia. Mulle yleensä käy niin noitten streetstyle- biisien kanssa, kun on tottunu niihin alkuperäsiin sanoihin...

---

2

---

Jurassikki - Minä ja maailma

Aihetta on käsitelty aika moneen kertaan, eikä tässä oo sinänsä mitään ilmeisen erilaista, mut mulle tää toimii. Vaikka mikään ei varsinaisesti pistä korvaan erilaisena, niin silti siinä on jotain omaperästä.

Steen1 ja Asa - Terroristi

Tämänki löysin tossa uudestaan. Tässä vaan jotenki toimii tuo ihan täysin asiaankuulumaton biitti. Jos ei kuuntele sanoja, niin vois luulla kevyeksikin biisiksi.

---

1

---

Avaintekijät - Haaveilen susta

Pitihän näitäkin laittaa tänne yks... Ei oo liian vakavissaan tai liian vitsillä tehty. En yleensä tykkää tällasista biiseistä, mut tää on kai sit se poikkeus...

"Tekisin jos uskaltaisin"

Palautin eilen lopputyön ja nyt on kumman rauhallinen olo... Mitä mä nyt teen kaikella tällä ajalla? Kysyn vaan!?! Muutamana päivänä istuin seitsemän tuntia koneella (omaa tyhmyyttäni, kun en alottanu aikasemmin, minkä jo totesin). Ja mä oon melko varma, että siitä työstä tuli ylimitotettu... Tulee palautetta, että "voisit lyhentää sitä täältä ja tuolta..." Ja minkä ihmeen takia mä sitä nyt mietin?

Kävin tänään kattelemassa jatko-opiskelupaikkojen ennakkotehtäviä. Pitäis pikkuhiljaa alkaa hakea jos meinaa keretä. Vähän vaan laiskottaa tehä niitä, kun kaks ykköspaikkaa ottaa 11 ja 16 opiskelijaa. Ja haku on maanlaajunen. Kannattaa varmaan hakee jonnekin muuallekin. Ja tuntuu erittäin tyhmältä hakee toiseen kouluun, kun ensimmäinen koulu oli näinkin v*ttumainen. Toisaalta vois olettaa, että kolmannen asteen koulu ois vähän laadukkaampi kun amiska. Mut eihän sitä koskaan tiedä. Tää koulu-homma tuo mun realistispessimistisestä luonteesta sen pessimistin aika vahvasti esille...

Mulle tultiin taas tossa vähän aikaa sitten avautumaan siitä miten paskaa hoppi on. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku ei tykkää hopista. Jos kaikki tykkäis, niin se ois varmaan aika tylsää. Ja kyllä mä kritiikkiä kestän. Mä voin ihan hyvin väitellä ja oikeestaan väitteleminen on välillä erittäin virkistävääkin, mut mä en kestä niitä, jotka vaan tulee kertomaan, että "Hei, hoppi on sitten paskaa!" Ole mies (tai nainen) ja perustele! Mä kuitenki rakastan hoppia, joten on ihan turha oottaa, että mä vaan hymyilen nätisti ja kiitän. Mitä ainakin hevarit yleensä jostain käsittämättömästä syystä oottaa. Näytänkö mä jotenki liian kiltiltä...?

Toinen käsittämätön asia on, että kun ensin haukutaan hoppi pystyyn ja naureskellaan päälle, niin sit vedetään herne nenään siitä, kun mä sanon että en mäkään erityisemmin tykkää hevistä. Ja ei, mä en liiottele. Mulle on alettu kirjaimellisesti huutaa suoraa kurkkua juuri tuosta lauseesta. Eihän se ees kritisoi koko musiikkia! Ilmotin vaan ykskantaan, että en sitä itse kuuntele. Ja tämä siis sen jälkeen, kun kyseinen henkilö kerto mulle, että hoppi on paskaa eikä sitä ees voi lukee musiikiks.

Ja älkää ymmärtäkö väärin, mä en ole niitä, jotka itkee siitä kun joku ei tykkää hopista ja menee sit vinkumaan, että hevi, rokki ja nu-metal on paskaa, en todellakaan, vaikka olenkin yhdessä keskustelussa sanonut, että Kannibal Corpse saa mut vaan nauramaan, koska se kuulostaa niin stereotyypiltä. Sen jälkeen tosin sain kuulla kun mulle perusteltiin miks hopparit näyttää huvittavalta. Eikä siinä mitään, mielipiteensä kullakin. Veli kuuntelee raskaampaa musaa enkä mä leikkaa korviani irti kun se soittaa Kornia, Deftonesia tai System Of A Downia. En mä niitä välttämättä itse ostais, mut ei ne mitenkään paskoja ole.

Pari vuotta sitten aloin jostain syystä kiinnostua vanhemmasta musiikista, jota kautta löysin Billie Holidayn ja Sarah Vaughanin. En mä niitä päivittäin tai välttämättä ees viikottain kuuntele, mutta nekin kolahtaa joskus erittäin kovaa. Poppia en tosin kestä kuunnella, mut jos joku tykkää, niin mikäs siinä. En nyt ala tässä koko musiikkimakuani listaamaan mut mun pointti on tämä: mitä mä ikinä sanonki mistään musiikista, niin ikinä ette mun suusta kuule, että joku musiikki ei ois musiikkia. Sen verran mulla on kunnioitusta niitä kohtaan, jotka sitä rakastaa tehdä.

Ja tulipa taas avauduttua...