Näkökanta on sitten ihmeellinen asia. Niin moni asia merkitsee niin montaa asiaa just näkökannan takia. Vastuu. Ja etenkin se, miten ihmiset sen ymmärtää. En usko, että tästä maailmasta löytyy hyvin montaa ihmistä, jotka ymmärtää sen tasan just samalla tavalla.
Valtaosa tunnistaa sen osana kypsyyttä ja aikuisuutta. Vaikka mainittakoon, että aikuisuus on toinen käsite, josta ihmiset ei tunnu pääsevän yksimielisyyteen. Mutta palatakseni siihen vastuuseen. Jos multa kysytään jokaisella on vastuu itsestään ja suurimmaksi osaksi myös siitä mitä itselle tapahtuu. Selittäsin sen niin, että omat virheet pitää tunnistaa ja omistaa siinä mielessä, että muita ei syytetä asioista, jotka on lähtösin itsestään. Toisaalta se on myös sitä, että ajattelee asiat etukäteen niin, että niitä tilanteita ei tule niin paljon.
Tottakai saa tehdä virheitä ja niinhän kaikki väistämättä tekeekin, kukaan ei oo täydellinen. Virheiden käsitteleminen on se mikä tekee ihmisestä vastuullisen. Ja myös se, että jos asia ei tunnu omasta mielestä virheeltä, mutta muut ovat sitä mieltä, täytyy olla selkärankaa pitää oma mielipiteensä. Sanoo muille, että tää on musta oikein ja näin mä sen ajattelen. Ei pelkästään sen muitten omalle puolelle taivuttelun takia vaikka sekin on aina plussaa, mutta siksi, että sillon sä tiedät sen olevan oikein. Jos sä pidät mielipitees ja uskot siihen vielä senkin jälkeen kun kaikki muut on erimieltä, niin sillon sen on oltava oikein, mitä se sit ikinä onkin.
Tähän voisin ajaa omaa mielipidettäni sen verran, että on asioita, jotka on aina väärin, mutta sillä mä vaan todistaisin pitäväni kiinni tästä omasta teoriastani oman mielipiteeni suhteen. Koska sitä se vaan on: Mun mielipide ja mun teoria. Vastuu yleisellä tasolla on just sitä mitä se kullekin omassa päässään tarkottaa. On asioita, joita ei koskaan pystytä yksinkertasesti ja yksiselitteisesti määrittelemään niin, että kaikki sen määritelmän hyväksyisivät ja omaksuisivat.
Asiat riippuu aina näkökannasta. Jos kaksi ihmistä katsoo samaa maisemaa ja heitä pyytää kertomaan mitä he näkevät, toinen keskittyy maahan ja toinen taivaaseen. Näkökanta... Ja se miltä kannalta asioita katsoo riippuu siitä miten on sen opetellut tekemään. Mitä on elämässään nähnyt ja kokenut. Helpon elämän jälkeen on helpompaa ajatella asioita valosalta kannalta kun sellasen elämän, joka on ollu jatkuvaa taistelua.
On toki myös niitä ihmisiä, joilla on ollut niin vaikea elämä, että siitä ei uskois hengissä selviävän, mutta jotka silti onnistuu katsomaan maailmaa ja näkemään hyvää. Vahvoja ihmisiä. Näitä ihmisiä kunnioitan ehkä eniten tässä maailmassa varsinkin sen jälkeen kun olen niin monta lannistettua, elämään kyllästynyttä ja luovuttanutta ihmistä tavannut ja tuntenut. Toisaalta pitää ottaa huomioon myös se, että kaikki jotka näyttää vahvalta ei aina oo vahvoja. Usein ne on ne vahvan näköset, jotka tarvii eniten apua. Ja se on musta surullista. Jokaisessa pitäs olla ainakin sen verran vahvuutta, että pystyy pyytämään apua kun se on tarpeen.
Vaan vahvat selviytyy. Julmaa mutta totta. Siksi pitää auttaa kaveria mäessä.