IRC-Galleria

Esitä nämä kysymykset Oraakkelille osoitteessa: http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/index.php ja tiedät seksielämästäsi enemmän, kuin ikinä haluaisitkaan tietää.

1. Minkä ikäisenä menetin neitsyyteni?
- Ootas ku tarkistan väestörekisteristä... joo, se on 55 v. (aha... Monipuolinen tuo väestörekisteri...)

2. Kenelle minä neitsyyteni menetin?
- Sille josta näit viimeksi märkiä unia.

3. Montako seksipartneria minulla on ollut?
- Loputtomasti (ykkösen vastaus huomioiden olen hyvin hämmentynyt...)

4. Moniko seksipartnereistani on ollut samaa sukupuolta kuin minä?
-Kohtaat suuren viisauden vuorilla mietiskellessä (vai että vaihdat aihetta...)

5. Missä harrastin seksiä viimeksi?
- Japanissa. (Nytttt kyllä ilmeisesti muisti pätkii ja pahasti...)

6. Missä minun seuraavaksi pitäisi harrastaa seksiä?
- Kotona sängyn alla. (ALLA...?)

7. Kenen kanssa minun tulisi seuraavaksi seksiä harrastaa?
- Serkkusi ( Ymf... Tämän neuvon jätän kyllä huomioimatta... )

8. Ovatko kaikki seksikumppanini nauttineet seksistä kanssani?
- Tuskallista se on tunnustaa, mutta kyllä on. (Vai että tuskallista...?)

9. Olenko minä hyvä sängyssä?
- Jos olisit niin hyppisin riemusta! En kuitenkaan hypi, Päättele siitä. (Vittuilet vai?)

10. Montako seksikumppania minulla elämäni aikana kaiken kaikkiaan tulee olemaan?
- Aivan satavarmasti.

Tämä ei sitten koske nykyisiä ystäviä, että kenenkään ei tarvii ottaa nokkiinsa... Ootte kaikki suorastaan syötävän sulosia... :D

Mulle on tässä lyhyeen aikaan sanonu useempi ihminen, että mun pitäs kuulemma hommata lisää kavereita. Tuppaa vaan tuottamaan vähän ongelmia, kun mä oon vähän (ja vähän enemmänki...) tällanen jätkä. Mä en vaan kestä suurinta osaa naissukupuolesta. Liikaa draamaa... Ja hössötystä...

Esimerkkinä tilanne, josta ei nyt vielä ole hyvin kauaa... Tutustuin siis yhteen ihan mukavan tuntuseen naisihmiseen (nimet jätettäköön mainitsematta tässä yhteydessä...) ja käytiin kaupungilla ja muuta mukavaa... Oli sit tunnettu jokunen kuukaus, niin sen poikakaveri (jonka kanssa olin kyseisen kaverin valvonnan alla jutellut) tuli kaupungilla vastaan ja pysähyin sit sen kanssa keskustelemaan noin kymmeneks minuutiks jonka jälkeen sanottiin moit ja lähettiin eri suuntiin.

Seuraavana päivänä kyseinen kaveri soittaa mulle hysteerisenä.
- Mitä sä oikein pelaat? Mä luulin että me ollaan kavereita!
- No niinhän me ollaan...
- Älä yritä. Mä en aio olla missään tekemisissä tollasen kanssa!
- Hei mistä sä oikein puhut?
- Kyllä tiiät ihan hyvin!
- No kun en...
- No mietippä tarkkaan mitä tuli eilen tehtyä!
- No kaupungilla kävin...
- Nii... Kylläpä alkaa nyt muistua!
- Mitäs pahaa siinä nyt on...?
- No kuule muistin virkistykseksi mä näin teidät! Sä olit siellä X:n (poikaystävä) kanssa! Viet MUN miehen!
- Me vaan juteltiin... Jutteleppa säkin kuule asiasta X:n kanssa niin selviää tämäki sotku...
- Mä en enää puhu teille kummallekkaan! Ei tarvii soitella!

Eikä soiteltu...

Aha... Tällanen soppa sitten ihan turhasta...

Ja mähän haluaisin enemmän kun mieluusti enemmän miespuolisia kavereita, muuta asia nyt vaan on niin, että jos mä lähestyn miehiä missään mielessä, niin siinä tuppaa aina tulemaan väärinkäsityksiä mun aikomusten suhteen... Että jos vaan ihan lähtisin nyt näillä nykysillä kavereilla liikenteeseen... Mä en tarvii ylimäärästä draamaa missään muodossa...

Teiniongelma... Teidän... :)

Mä oon monta kertaa miettiny, et minkälaisena mua pidettäs, jos mä aina sanosin kaikki jutut mitä mulle tulee mieleen. Usein kun ihmiset keskustelee mun mieleen tulee ihan älyttömän hyviä ja hauskoja (siis mun mielestä... :)) kommentteja ja juttuja, mut mä en vaan ikinä tule sanoneeks niitä. Seison siinä vaan hiljaa kuunelemassa ja hihittelen yksikseni... Hullu mikä hullu...

Mä oon joko liian laiska sanomaan niitä tai sitten oon niin itsekäs, että en halua jakaa mun !huippuhyviä! juttuja... :)

Nytkin naureskelen itekseni... :)

Mut ihan tosissaan... Kyllä mä olen täysin tietoinen, että jos mä sanosin kaiken mitä ajattelen, mua pidettäs vielä entistäkin heikkopäisempänä. Tiiän että on vaikeeta uskoa, että mä oisin VIELÄ heikkopäisempi kun miltä vaikutan, mutta sitähän te ette voi koskaan tietää varmaksi, koska pidän hyvät jutut ihan itelläni... :)

Mä olen vakuuttunu siitä, että ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei ole. Tälläkin hetkellä mulla on asiat ihan jotakuinki hyvin ja mitä mä kaipaan? Stressiä! Stressi on tunne ja mulla on vakava tunneriippuvuus. Mä halua koko ajan tuntea... Negatiivinen on parempi kun ei tunnetta ollenkaan.

Toisaalta mä ihmettelan tota stressin kaipaamista koska mulla on tällä hetkellä niin paljo muita vahvoja tunteita... Normaalioloissa mä ymmärtäisin sen täysin...

Bill Hicks naisista...



You know, we're fucked up here. I tell you, Satan's gonna have no trouble taking over here 'cause all the women are gonna say:

'What a cute butt.'


He's Satan.

'You don't know him like I do.'



He's the Prince of Darkness.

'I can change him.'



And I bet that's true, man. I wouldn't give Satan a snowball's chance in Hell against a woman's ego. He'd rule the earth for a day, then we'd see him outside, mowing the lawn.

'Hey, aren't you Satan?'

'Shut up.'

'Oooh, Mr. Prince of Darkness, you forgot the edge back there.'

'SHUT UP.'



You'll see him at the supermarket buying 'Tampons, aisle three ...'

'Aren't you Satan?'

'SHUT UP.'

'You're pussy-whipped!'

'No, I'm Satan! GRRR!'

'You're not Prince of Darkness, you're Pussy-whipped of Darkness!'"

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Miksi just ne vaikeimmat asiat on aina niitä, joista pitää puhua?

Tulihan sitä taas reissu tehtyä...

Helsingissä kävin päivän reissulla. Juna lähti asemalta 7:46 joka tarkotti että herätys oli jotakuinkin aikanen... Aattelin että otan vahingon takas nukkumalla junassa, mutta eipä siinä sitten tullu juurikaan nukuttua. Loppumatkasta jonkun puol tuntia. Ja se siis oli kuuden tunnin junamatkasta. Soittimen kerkesin kuunnella läpi, vaikka se ei kyllä aamulla ihan alusta alottanukkaan, mutta kuitenki...

Oli sitten sen verran hauska reissu, että melkein unohtu selviytyä siihen takasin tulevaan junaan. Oli vielä sellanen tilanne, että oli päivän viimenen juna Helsingistä Siilinjärvelle ja kun en mitenkään hirveesti tunne ihmisiä sieltä, jotka pystyis mut majottamaan, niin oli pikkunen paniikki päällänsä. Lopputuloksena oli se, että juostiin sitten hulluna metroon ja metrosta juna-asemalle ostamaan lippua. Hyvin kyllä sitten kerittiin, jäi vielä ainakin yheksän minuuttia... :)

Juna siis lähti joskus puolen kymmenen aikaan ja idioottimaisen pitkien pysähdyksien takia oli Siilissä 4:51. Reilut seittämän tuntia junassa siis. Ja siinä vaiheessa olin jo sen verran väsyny, että en oikein enää osannu nukkuakkaan. Taas varmaan sen puolisen tuntia, joskus ennen Mikkeliä. Aattelin sitten, että jes, saanpahan ainakin kävellä asemalta kotiin, niin saan vähän päätä selvitellä tosta reissusta ja erinäisistä muistakin asioista... Mutta ei... Älkää koskaan kertoko porukoille junan OIKEETA tuloaikaa... Oli sitten aika hiljanen kotimatka...

Tällä hetkellä on hiukkasen omituinen olo johtuen siitä, että viimeksi tuli syötyä sillon heti sen jälkeen kun juna saapu Helsinkiin. Sen jälkeen tuli peräti juotua yks ylihinnoteltu puolen litran limu. 2.20e! Oonko mä niin maalainen vai onko Helsingissä oikeesti kalliimpaa... Nyt sitten oottelen, että absi aukeis ja saisin haettua ruokaa, kun jääkaappi tuppaa olemaan vähän tyhjän puoleinen... Kätevää asua huoltoaseman vieressä... Oikee ruokapaikka olis tosin kätevämpi, kun sais oikeesti hyvää ruokaa. Vaikka Scan burger. Vaikka kyllähän nuo absin sapuskatkin alas menee... Ja nyt varmaan aika moni keksii vähän parempiakin ruokapaikkoja kun Scan burger, mut hei antakaa vähän armoo... Tällä hetkellä on minuutilleen tasan 24 valveillaolotuntia plakkarissa...

Joopajoo... Taidan tästä lähtee sitä ruokaa metsästelemään...

Ironia on vaan niin ironista...

Nyt on ollu pitempään sellanen putki, että ei oo ollu oikeestaan muuta kun kiirettä. Nyt sitten oli viikonloppu, jollon ei ollu mitään pakollista tekemistä ja sain nukkua ihan niin pitkään kun jaksoin. Nukuin sitten puolille päivin lauantaina ja sunnuntaina, tuloksena se, että paskassa kunnossa oleva selkäni meni liiasta nukkumisesta täysin jumiin... Nyt sitten huomenna on noustava viiden aikaan töihin menon takia ja tehtävä kahdeksan tunnin työpäivä ompelukoneen ääressä hyvin tuskallisissa oloissa huonon selän takia... Ei mitään uutta auringon alla... :)

Kuten sanoin, ironia on ironista... :)

Kiire, kiire, kiire... Tuntuu, että eihän tästä voi selvitä hengissä. Pitikin kaiken sattua päällekäin.

Tällä hetkellä istun koneella, vaikka mulla ei oikeestaan olis aikaa. Piti vaan tehä välillä jotain mistä ei oo mitään hyötyä. Koko päivän oon ommellu näytöspukuja (Sunnuntaina 4.6. Henkassa... Jesh!), ettiny biisejä ja polttanu levyjä. Kaikki ei oo vielä läheskään valmista, mutta koko aikaa ei voi stressata... Vaikka mä yleensä osaan tehdä sitä aika hyvin, stressaamista siis... :)

Jos mulla ois huominen, lauantai ja sunnuntai aikaa tehdä niitä pukuja, niin tässä ei ois mitään hätää, joutaisin vaikka päiväunille välillä, mut kun asiat ei oo koskaan niin helppoja, ei ainakaan mun elämässä... :) Huomenna pitää jäljittää paria pukua, jotka viimesen koulupäivän kiireissä unohin koululle. Samalla reissulla pitää käydä uusimassa vr:n opiskelijakortti vielä kun kerkiän. Voi nimittäin tulla kesällä tarpeeseen, tiiätte kyllä... :) Lauantaina on sitten kaverin valmistujaisjuhla ja yhet synttärit, eli kerkeen ommella pari tuntia aamulla ja pari illalla. Sitten sunnuntaina onki omat valmistujaisjuhlat... Ja illalla näytös, johon ne puvut on toivottavasti valmiina. Siihen sitten loppuu ne näytöskiireet...

Maanantaina meinasin ottaa koko päivän rennosti kunnes muistin, että lähden manataina Helsinkiin, koska tiistaiaamuna kaheksalta on pääsykokeet Stadiaan. Loppuvat neljältä ja keskiviikkona sama juttu... Kaksipäiväset kokeet. Torstaina alkaakin jo kesätyöt. Ja pitäis alkaa ettiä asuntoo jos pääsee sinne Stadiaan... Ja vaikka ei pääsiskään. Ja jos ei, niin työtä tai paikkaa lukiosta.

Mutta eipä tässä kai auta valittaa... Vaikka tää kiire välillä ottaakin aivoon, niin kyllä mielummin näin kun että ei ois mitään tekemistä. Niin kauan kun kerkeen välissä vähän nukkua ja nähdä ihmisiä, niin mä oon ihan tyytyväinen.