IRC-Galleria

Nyt sitä sitten kohtapuoliin ollaan yheksäntoista... Tietokoneen kellon mukaan tällä hetkellä viiden minuutin päästä. Taas vuoden vanhempi. Mutta mitä sillä on loppujenlopuksi merkitystä? Ei sitä ikää tule kerralla vuotta, vaan se kertyy.

Ikä on vain numero. Siihen minä uskon. Vain henkisellä iällä on väliä. Harmi, ettei henkkareissa, ajokortissa ja kelakortissa ole pakollisena kenttänä kohtaa "henkinen ikä"... Olisin tässä elämässä säästyny useemmalta surulta, jos sellanen olis ollu varotuksena. Ystävät on nimittäin siitä ihmeellinen asia, että ihminen voi luulla omistavansa niitä vaikka kuinka monta, mutta vasta tärkeellä hetkellä selviää todellinen luku. Ja sillon se useesti tuntuu jo liian myöhäseltä, varsinkin jos lopputulos olikin oikeesti se, että niitä ystäviä ei ole. Siinä tilanteessa voi olo olla aika yksinäinen...

0:01... Yheksäntoista...

Ja siitä, että ikä ei ole muuta kuin numero... Vuosissa, aikaan sidottu ikä lisääntyy tasaisesti. Ei siis vuosi vuodelta vain silloin kun on synttärit tai jotain... Mutta henkinen ikä kertyy pyrähdyksissä. Ihminen kasvaa tiettyjen tapahtumien laukaistessa ajatuksia siitä, että ehkä asioissa on sittenkin useampia puolia. Että kaikki ei olekkaan niin mustavalkoista. Näkökulma muuttuu. Ja koska mä uskon tapahtumien laukaisevan ajatuksia ja ajatusten aloittavan kasvun, mä seison sataprosenttisesti sen ajatuksen takana, että pumpulista on paha ponnistaa. Mikäli elämä on liian helppoa, ei välttämättä tule koskaan ajatelleeksi, että ehkä maailma ei olekkaan niin naiivi kuin ensisilmäyksellä näyttää.

Mä uskon, että kaikki tapahtumat tukee toisiaan. Että kaikella on tarkoitus. Kaikissa tragedioissa on joku positiivinen puoli, vaikka sitä ei aina heti näekkään. En olis heti uskonu, että mun piti menettää reilu puolet kavereistani, jotta mä voisin rakentaa itelleni itsetunnon, oman elämän ja olla välillä jopa onnellinen... Mutta niin kävi. Ja siinä rytäkässä mä kasvoin enemmän kun koko siihenastisessa elämässäni varmaan ikinä. Naiivius karisi...

Mutta lähen tästä nyt kattomaan ensimmäistä Jay Lenoani yhdeksäntoistavuotiaana...

...

You are shy at first, and because of that, it is hard for you to find lots of random sex partners.

You are very intelligent and very into sex.

You will only have sex with clean people, because you are afraid of getting an STD. You are also very kinky and imaginative in the sack. Your partners always have a hard time keeping up with you.

...

Multa on kysytty jokseenkin liian usein, että oonko mä kapitalisti vai kommunisti. Joka kerta mä vastaan, että tuon kysysmyksen mä kyllä kierrän. Ei siksi, että en asiasta mitään tietäisi, vaan siksi, että en totaalisesti kannata kumpaakaan aatetta, niin sitä on puolituntemattomien kanssa jokseenkin turha alkaa selvitellä, että "tältä kannalta mä kannatan kommunismia ja tolta kannalta kapitalismi on ihan jees..." Jos ihminen kysyy yksinkertasen kysymyksen, niin se yleensä haluaa yksinkertasen vastauksen. Multä voi kysyä minkälaista jäätelöä mä haluan ja vastaus voi sisältää viisikin yhdyslausetta, niin miten mä osaisin summata koko monimutkasen ja joillekin päättämättömän olosen kantani yhteen lauseeseen?

Toinen aspekti tässä kommunisti-kapitalismi-vastakkain asettelussa on se, että kumpikin on nykypäivänä "haukkumasana". Olen jopa kuullut saman ihmisen kutsuvan kahta ihmistä halventavasti samana päivänä. Toinen heistä oli "vitun kapitalisti" ja toinen "saatanan kommari". Kumpiko siis on korrektia olla? Ei kumpikaan. Onko korrektia olla olematta kumpaakaan? Toisaalta silloin ei saa osakseen edellä mainittuja "haukkumasanoja", mutta sitten kyseenalaistetaan ihmisen älykkyys siinä määrin, että kyseinen henkilö ei joko tiedä, ymmärrä tai välitä näiden kahden eroista.

Itse pidän oman monimutkaisen mielipiteeni vaikka se ei välttämättä kovin korrekti olisikaan, saati sitten se tapa, jolla sitä ilmaisen tai jätän ilmaisematta. Ihmismieli on siitä kumma asia, että se yleisesti tahtoo seurata yhteisön yleistä mielipidettä jostain minulle käsittämättömästä syystä. Tämän kommunismi-kapitalismi asian tiimoilta tällainen valtavirtaa seuraava yksilö kuitenkin helposti sekoittaa asiat keskenään huomaamattaan. Tarkoitan tällä nyt sitä, että sama henkilö voi pitää sekä kommunismia että kapitalismia äärimmäisenä pahana koska hänen mielestään kumpikin seisoo hänen ajatusmaailmansa vastakkaisella puolella. Todellisuudessa kuitenkin valtaosa väestöstä elää nykyisin niiden välimaastossa, kuitenkin lähempänä kapitalismia.

Tähän väitteeseen minulle yleensä vastataan, että nykymaailma ei ole välimaastossa, vaan elää täysin kapitalismin ehdoilla. Demokratia ja valtion tukijärjestelmät kuitenkin nojaavat tiettyyn pisteeseen kommunismin ajatukseen. On yhteinen kassa, jonka keräämiseen kaikki ottavat osaa ja siitä jaetaan rahaa yhteisen hyvän nimessä niille, jotka sitä tarvitsevat. Kapitalismia ilmenee kuten ilmenee kommunismiakin, vaikka myönnettäköön, että nykytilanteessa kallistutaan helpommin kapitalismin suuntaan, vaikka sitä kaiken pahan juurena tunnutaan pitävänkin.

On olemassa kirja nimeltä kommunismin rikokset ja se on arviolta 10cm paksu. Tästä ovat kapitalismin puoleen kääntyvät useasti huomautelleet ja naureskelleet. Mutta miettikääpä kuinka paksu olisi kirja nimeltä kapitalismin rikokset. Pelkästään tämän vuosituhannen puolelta saataisiin kokoon sievoinen kirja, saati sitten, jos kaikki rikokset kasattaisiin yksiin kansiin. Kirjasto.

Henkilökohtaisesti en ole absolutisti minkään suhteen. Mikään ei ole minulle mustavalkoista, kuten ei tämäkään. Kommunismin aate on sinänsä erittäin hyvä ja pyrkii ihmisten parhaaseen, mutta suuressa mittakaavassa sen toimeenpano täysin sataprosenttisena kommunismina on lähes mahdoton, ellei täysin mahdoton tehtävä. Kapitalismi taas on ajatukseltaan sellainen, että sen toteuttaminen suuressa mittakaavassa kyllä onnistuu, mutta täydellisen kapitalismin tuloksena maailma olisi todennäköisesti hyvin kylmä.

Tarkkaa jaottelua sen suhteen miltä osin olen kommunisti ja miltä osin kapitalisti, en ala tässä tekemään. En näe siinä juurikaan järkeä, sillä tästä eteenpäin esittäisin vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni. Tähän saakka olen vielä jokseenkin pysynyt yleisen asioiden reunamilla enkä sieltä aio pudota, joten lopetan tähän.

Siinä. Yhdistin sitten kaksi erillistä nettielämääni (elämää ja elämää...) ja laitoin osotteeni livejournaliin tonne yhteystietoihin. Jos jotakuta kiinnostaa, niin siellä on niitä tekeleitäni vaikka muille jakaa... Mitä kuitenkin teen vähäisessä määrin... Ilmaiseksi ainakaan... :D

"Kun sitten olin kertonut Dorothylle tuumani, niin Dorothy katsoi minuun ja katsoi minuun ja sanoi tosiaan, että minun aivoni olivat ihmeellinen kontsvärkki. Tarkoitan, että hän sanoi minun aivoni muistuttavan hänelle radiota, koska sitä kuuntelee päivät pääksytysten ja tulee alakuloiseksi, ja juuri kun on lyömäisillään mäsäksi koko koneen, tulla tupsahtaa sieltä mestariteos."

- Anita Loos - Herrat pitävät vaaleaverisistä ...mutta naivat tummaverisiä -

Mä oon tässä miettiny, että kuka helvetti on keksinyt K-kauppojen nimisysteemin?

Siis tämä jatkuu vielä, selitän miksi mä sitä olen miettinyt...

Eli kun on pieni kauppa, niin se on K-kauppa. Kun on vähän isompi, niin se on KK-market. Kun on vielä sitä isompi, niin se on KKK-supermarket. Mahtaa olla jenkeillä hauskaa, kun tulevat suomeen. "Hey, look! There's a KKK-store!"

Veljeni nerokas määritelmä K kaupoista: K-kaupasta saa nenäliinoja, KK-kaupoista saa pyyhkeitä ja KKK-kaupoista saa jo lakanoita! Itseasiassa se on ihan totta. Pitää yleensä menna kolmen koon kauppaan, että niitä lakanoita löytää, mutta silti! SHEETS!!! :)

Ja en siis tässä ala mitään boikottivetoomusta tekemään, musta se ei ole mitenkään enemmin loukkaavaa ketään kohtaan, mutta sitäkin enemmän se on musta "hupsunhassunhauskaa ja hupakivaa" että sitä on markkinoinnissa mietitty noinkin paljon... :)

Tai ehkä se olikin alunperin Ku Klux Klanille suunnattua markkinointia, mene ja tiedä... :)

Kävin netissä sellasella sivulla, missä voi ladata oman kuvan ja kattoo, kenelle julkkikselle on "sukua"... Se antaa aina useemman vaihtoehdon yhelle kuvalle. Tein sen neljällä kuvalla, mitä kävi?

Angelina Jolie (Pusuhuulet... :) )
Christina Ricci (Tänhän mä aina tiesinki... :D)
Christopher Reeve (Teräsmies!!!)
Dean Cain (Toinen teräsmies!!! Kertooko jotain...? :D)
Kate Hudson x2
Lindsay Lohan x2
Justin Timberlake (AAAAAAAARGH!!!)
Al Pachino (Alriiiight... :) )
Frank Sinatra (Mähän oon tyylikäs... :D)
Rosalyn Sanches
Michelle Rodrigues
Fernanda Tavares (3 latinoa vai...? En sanois näyttäväni latinolta... O__o)
Dave Navarro
Lauryn Hill (Jeee... :) )
Nastassja Kinski
Natalia Vodianova x2
Elena Katina (3 venäläistä vai...? O__o No, sitä on musta sanottu ennenki... :D)
Shu Qi
Zoe Tay
Takizawa Hideaki
Bunko Kanazawa
Matsuko Takako (Mutta että 5 aasialaista??? O__o Mussahan on vaikka mitä sekasin... :D)
Heath Ledger
Carson Daily ( XD )
Natalie Portman x2
Hayden Christensen
Sinead O'Connor (Asennetta... :D )
Reese Witherspoon

Nyt siis taas kotona... Eilen tultiin ja luonnollisesti tavarat on vieläkin purkamatta.

Käytiin siis lapissa ja Norjassa semmosella viikon reissulla. Lähettiin tiistaina ja ajettiin Rovanniemelle, missä oltiin yötä hotellissa. Siitä lähettiin sitten Inari-Utsjoki-Nuorgam-Utsjoki-puolimatkaan välillä Utsjoki-Nuorgam. Eli väli Utsjoki-Nuorgam tuli ihan tutuksi... Etittiin siis majapaikkaa, jota ei ennen lähtöö varattu yhellekkään yölle. Nukuttiin sitten sellasessa pienessä, kivassa neljän hengen, yhen huoneen mökissä. Ihan mukava sinänsä, ei mitään ylimääräsiä varusteluja, kun oli kalastajille tarkotettuja.

Sitten lähettiin seuraavana päivänä kiertelemään vähän Norjaa. Tultiin saman päivän puolella takasin, että ei mitään ihmeempiä kerinny tutustua siihen paikkaan. Oon Norjassa ollu aikasemminkin ja harmitti, kun jäi reissu sen verran lyhyeksi, ettei kerinny kunnolla ees kuvailemaan. Siellä on nimittäin ihan kivat maisemat...

Yöks mentiin sitten jo Kittilän kautta Leville, missä tätin avomiehellä on mökki. Kaksoismökki, eli siinä on periaatteessa rakennettu kaks mökkiä seinästään yhteen ja kellarin kautta pääsee kulkemaan niitten väliä puuvajan läpi, mikäli omistaa yleisavaimen. Ne on normaalisti vuokrattavana, mutta ne asuu siellä usein itekkin sillon kun ei ole vuokralaisia. Kun vaan ois varaa, niin ostasin sellasen heti. Hirsimökki, aivan mahtava... Mutta ikävä kyllä, kaikki ei oo pääoman suhteen yhtä onnekkaita...

Ja niin siis siihen puuvajaan palaan vielä... Yks ilta puhuin ajatuksissani puhelimeen samalla, kun olin menossa puuvajan kautta toisesta mökistä toiseen. Oli sitten sen verran kiinnostava puhelinkeskustelu, että unohin, ettei mulla ole sitä yleisavainta. No, ne ovet aukee avaimitta puuvajaan päin, lopputuloksena se, että sillä sekunnilla, kun mä olin astunu puuvajaan sisälle ja vetäny oven kiinni takanani, mä älysin, että ei helvetti, mä oon sitten lukkojen takana. Puhun puhelimeen, josta loppuu kohta akku. Jei... Lopetin sen puhelun aika äkkiä ja soitin tätille, joka nauro ittensä kipeeksi, kun tuli mua sieltä puuvajasta hakemaan. Kyllä Ansku osaa... :)

Mutta siis Levillä oleskeltiin sunnuntaiaamuun saakka. Sitten vaan kaheksisen tuntia autolla kotiin, ruokatauot mukaan luettuna. Kusi vaan oli sen verran reikäpää, että sakot meinattiin saada useemmin kun kerran, paino sanalla MEINATTIIN... Mutta se nyt ei taas ollu mitään uutta. Ainakin kolme kertaa jarrutettiin liikennevalvontakameran eteen sinä aikana kun mä olin hereillä.

Mutta juu...Tuli taas vähäsen pitkä. Siinäpä se kai oli, kuvia on Kuva-arkistossa...

Nyt siis taas Suomen puolella... Levillä oleskelen tällä hetkelä, huomnna kai ollaan täältä johonkin suuntaan menossa. Tiedä sitten, että kotiin vai minne, meillä ei suunnitelmat oo koskaan ollu tota pysyvintä laatua... :)

Kyllä se on mulle täysi mysteeri miten meidän suvulle on sattunu sellanen itsetuhovietti vähän joka haaralle. Ihan uskomaton juttu. Just kun sitä aatteli että jes, nyt alkaa yks olla kuivilla ja yks lähentelee yrityksissään samaa (muista ei puhuta...), että ehkä tämä tästä alkaa valaistua, elämä tässäkn suvussa, niin eikö käy ilmi, että taas yks on kehittäny siitä itelleen ongelman.

Siinä määrin niin, että teki meille oharit niin, että jouduttiin ettimään uutta yöpaikkaa kolmisen tuntia koska herra vain laitto viestin, että ette voikkaan tulla tänne yöksi. Nähtiin sen veljeä, joka taas on siinä mielessä ihan toista maata, ja käytin kahvilla, jolloin asia selvis meillekin. Ja kukas sinne samaan paikkaan kävelee jos ei juuri kyseinen tyyppi, joka teki oharit... Veli kävi asiasta huomauttamassa, niin lähti vaan äkkiä ovesta pihalle... Että kiitos vaan, ***** (nimeä ei ole mitään hyötyä ilmottaa edes täällä...)

Mä ymmärrän toisaalta ihan täysin ne oharit nyt kun tiiän sen syyn, mutta sitä mä en ymmärrä, että miksi ihmeessä ihmisen pitää pistää ittensä sellaseen tilanteeseen alun alkaenkaan. Eristää ensin ittensä ja sitten kun ei muuta kaveria ole, niin kaivaa se pullo esiin. Kun sen kerran niin läheiseksi ystäväkseen ottaa, niin se ei ihan äkkiä ole siitä lähdössä mihinkään. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että otetaan mutamat ja pidetään kavereitten kanssa vähän tai vähän enemmän hauskaa, mutta siinä vaiheessa, kun se juominen alkaa olla jokapäivästä ja tapahtuu pääasiassa yksinään, niin alkaa olla syytä huoleen, uskokaa mua.

Ja kun luulette, että lapset (omat tai sukulaisten) ei tiedä tai ymmärrä asiaa, niin ette voisi enemmän väärässä olla. Kyllä mä tiesin, mten huonossa kunnossa yks läheinen oli vaikka siitä ei koskaan mulle puhuttu. Jostain kolme-neljävuotiaasta on ensimmäiset hatarat muistot miten pahalta se tuntu, kun tiesi toisella olevan paha olla. Isän ja äidin ilmeet asian tullessa puheeksi kerto eniten... Ja siis meidän ydinperheessähän ei ole koskaan ollu mitään tällasia ongelmia. Niillä on ollu niin monta varottavaa esimerkkiä, että ei varmasti oo koskaan käyny mielessäkään. Toisen hakeminen lumihangesta ihan vaan siksi, ettei toinen jätyisi hengiltä tekee jotain alkoholin nauttimishalulle...

Itse en ole niin tarkka kuin porukat, mutta aina lasken mitä juon vaikka olisi kuinka hauskaa. Kaverit vinoilee tästä aina välillä, ainakin ne, jotka on mut nähnyt kunnolla humalassa, mutta ystävät rakkaat, mulla on syyni...