Eilen oli mukava myrsky, Mysrky varasti mm. purupussin, jonka sisuksista löytyi minimi määrä puruja, rislat ja viimeiset pitkät filtterit, en kumminkaan jaksanut sieltä kauklahden parvekkeelta lähteä niitä ulos siihen tuuleen ja sateeseen etsimään.
Istuminen koneella, jota en kai ole muutamiin päiviin harrastanut oikeinkaan paljon on rentouttavaa. Olen yllättynyt, että isin läppärin näppäimet ovat jotenkin helpommat, kuin oman läppärini. Kirjoittaminen kerrankin sujuu ilman liiallista kumitusta.
Olen tänään herännyt myöhään. Kironnut sitä, että kahdeksalta piti olla jalkeilla, mutta yhdeltätoista sitten pääsin vasta ylös. Vauva oli käynyt hädällä keittiössä.. kirosin lisää. Vauva oli yskinyt räkäpalloja talouteen. Jumalauta.
kökkelistä sitten aika heti vk:hon ja ja sitten myllypuroon. Siivonnut ja minulle soitettiin töitä. Huomenna aamu 7-14 Karamzinin koulussa. Niinkin vaikean kysymyksen kysyi monella nainen kuin,: "Osaatko tehdä salaattia?". Yep. Pääsen kylmäkön hommiin siellä. Oikeestaan aika jees, pääsen tekemään vähän jotakin muuta kuin tiskaamista tai pizzaa, mutta sitten kysymys.."enkö mä halunnutkin eroon niistä keittiöduuneista?" Yep, mutta no can do, pakko sitä rahaa on jostakin saada tehtyä. Huomenna sitten töiden jälkeen, tai sitten seuraavana päivänä länttilääkärin jälkeen mummille siivoamaan. Raha. Tarvitsen rahaa. Se oli muutenkin kovin koomista tajuta, että kun muilla on rahaa millä rellestää, muilla on rahaa enemmän kun heidän mielestään heillä pitäisi ja minulla?. On loppukuuksi 40e ja ensikuuksi ei tuloja.
Pohdiskelua myös siihen, että että... kai sitä voisi painua opiskelemaan ja hankkia uran ja hankkia rahaa.
Torstai ja perjantai olivat krapulaa tuottavia iltoja. Oli mukavaa olla päissään, kun luuli että siihen on syy. kerrankin.
Lauantaina istuin kökkelissä taas iltaa ja yötä. Ensimmäinen lauantai päivä ja ilta ja yö, kun ei ollut minkään laista fiilistä edes juoda. Paska läppä ja nauraminen onnistui niin kovin hyvin selvinkin päin.
Sain talvitakin, joka on aivan perkeleen iso, ja koiran ulkoilutustakin. Naurattaa ajatellakkin että ne ovat paulan takkeja, paula kun on minua niin kovin paljon pienempi.
Tavaraa ja ruokaa ja avustusta on tarjolla monesta suunnasta vain siksi että asun omillani ja olen perseellisen auki. Se on varmaan mukavinta tässä. Huomioon otto.
"Sähän voit sitten vaikka alkaan katsoon asuntoa sieltä järvenperästä päin!?".."öö...hehhehhhee...".
NEVER!