Mikä siin on, et löydän itseni draaman keskeltä.
Taas unelmat särkyy, kaikki menee paskaks hetkessä.
Isken nyrkin seinäst läpi, demonit ne ei täält hävii.
Mä nään punast ja se taitaa olla veri meikän käsis.
Palataan alkuun, sä koitit ottaa kii, mä juoksin taas tahallaan karkuun.
Pusuhippaleikeissä skidinä sama kaava,
Jalat käy niin nopee ettei mua ikinä palaa saada.
Jostain syystä hidastin, sait pidettyä kiinni,
Pitkäst aikaa hetken paikallaan, ihmeen hyvä fiilis.
Voisko olla totta, et mulleko joku sopiva vai?