Mä oon kelannu sua monta vuorokautta kuukautta,
tää alkaa ole jo sairautta.
Jotenki mun ajatukset kulkee aina sun kautta.
Vaik sä olet ostoskeskus ja mä vaan kyläkauppa.
Olet silti muistoissani todellista varautta,
en vain muistanu sydämeni haurautta.
Kun suhun rakastuin sain sen tuntee pahimman kautta,
jos saisin sut en tarvis muuta rikkautta, kultaa.
Tiedän etten ole täydellinen myönnän sen,
paikasta sydämestäs olisin antanut kaikkeuden,
uhrannut hulluuden, puolesta rakkauden.
Ilman sua olen kaikkien keskellä yksinäinen,
olen kirjoittanut sulle tuhat biisii kulta,
olen halunnut vain antaa kaiken tunteisiisi kulta.
Ja mä tiedän etten saa sua lähelleni
ja kai se on ihan oikein itselleni.
Sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan.
Sinä vain, yksin pystyt mulle voimaa antamaan.
Sinä vain, joka kerran rakkauden sait syttymään.
Sinä vain, olet aina ainoain.
Sä yksi yö soitit ja halusit tulla käymään,
suostuin vaik tiesin mitä siin tulee käymään.
Vaikkei oltukkaan pariinkuukauteen nähtykkään,
silti huomasin et tunteeni ei ollu hävinnytkään.
Esitin kylmää mut ei siitä mitään tullu,
vastustaa tunteit mut ei ne sitä kuullu.
Vaan rakastuin suhun vaan lisää taas,
ihmettelin paljon rakkaut muhun mahtuukaan.
Mä olen vain metsä kun sä olet jo puu,
kaikkien joukosta taas haluaisin vain sinuu.
Mutta tiedän että niin ei tule käymään,
miksi ihmeessä sä teet taas mulle tämän.
Mä haluaisin olla kylmä niinkuin moni muu,
ei ikinä voisi mikään sattuu.
Kuinka helppo silloin elämä olisikaan,
ei kukaan koskaan voisi mua satuttaa.
Sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan.
Sinä vain, yksin pystyt mulle voimaa antamaan.
Sinä vain, joka kerran rakkauden sait syttymään.
Sinä vain, olet aina ainoain.