Nainen, teen sun takii kaiken.
Ruusua, horsmaa ja yksi takiainen.
Tienpientareelta voikukkia vienoja, petuniaa pihasta ja lähestymiskieloja.
Ei meistä tulis muurareita, lääkäreit tai suutareita.
Vaan kadunkulmaan luusereita, pikkurikollisii, pimeit duunareita.
Ei tässä mitään muuteta muuks. Ei elämästä mitään muutenkaan tuu.
Ei tässä mitään muuteta muuks. Ei meistä mitään elämää suurempaa tuu.
Sen jälkeen elämässä ei muu vaihdu, paitsi vuodet, miehet ja bailut.
Paitsi vuoteet ja miesten sikailut. Sinne jäi ne ihailut.
Ja opettajat meistä jo koulussa arvas. Ei tosta porukast tuu nousee ku harvat.