kävin sitten uudessa ja hienossa hämeenlinnan prismassa!!!!! kyllä oli kivaa kun astuin sisään niin näin 500 kilometriä pitkän käytävän jossa oli kauppoja toisensa perään ja olihan siellä muutama eläkeläinenkin, tai no... taisin olla nuorin koko porukasta, eihän kukaan normaali ihminen käy kaupassa puolen päivän aikaan(jos ei ole lomalla) mutta kuitenkin...vihdoin löysin sen mihin olin menossa eli puodin sisääntulo aukon, ja mitä näinkään!!! toiset saatanan 500 kilometriä jotain helvetin käytävää!!!! miksiköhän prisma ei ole ottanut käyttöön potkulautoja tai jotain
opaste autoja josta voisi sitten hypätä pois aina kun on oikean osaston tai käytävän kohdalla.
oli siinä kiva pujotella mummojen ja pappojen välissä kun he jättävät kärrynsä AINA keskelle tietä. loppujen lopuksi kun pääsin ruokaosastolle(kaamea hiki kasvoilla) eihän sieltä mitään löytynyt. liian paljon valikoimaa, ei vaan osaa päättää. teki mieli heittäytyä lattialle ja heittää itkupotkuraivarit. se mitä kersat tekee kun ne haluu jotain... vihdoin sain safka ostot tehtyä. oli aika siirtyä olut\siideri osastolle.olihan siellä olutta jos minkä merkkistä joten tyydyin kalja lavaan! mutta sitten se pyöriminen vasta alkoikin kun yritin etsiä siideriä... EI HERRANJUMALA NÄIN VALTAVA PUOTI JA NÄIN PIENI SIIDERI VALIKOIMA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!menihän siinä vartti jos toinenkin etsiessä sitä oikeata siiderihyllyä, mutta ei niin ei, heitin äkkiä jotain siideriä kärryyn, melkein unohtaen tobangot... onneksi sentään tuli kyltti vastaan että tupakka tuotteet. maksoin tuotteet ja sitten lähdin pujottelemaan ulko-ovea kohti kuin kalle palander konsanaan käyttäen mummoja ja pappoja pujottelu keppeinä. vaatteet olivat hiestä märät, kun pääsin ulos oli pakko sytyttää hermosauhut, mutta olo oli jotenkin autuas kun ulkona haisi tuttu pakokaasun haju, eikä se kalman katku mikä sisällä leijui.siinä raitista ilmaa hengittäessä aattelin että olipas KIVA kauppareissu!!!!! tahdon tänne uudestaan!!!! masokisti kun olen...
ps: minulla EI ole todettu minkäänlaisia fobioita, mutta eihän sitä koskaan tiedä.