IRC-Galleria

Hotellin respassa istuessani mieleeni juolahti ajatus siitä, että millä perustein voidaan kukaan ihminen pakottaa rakastamaan kotimaataan niin paljon, että olisi valmis kuolemaan sen puolesta. Oli kyseessä sitten jehovantodistaja, luterilainen, ateisti tai mikä muu aatesuuntaus tahansa. Eikö jokaisen ihmisen omana oikeutena pitäisi olla päätettävissä se, minkä puolesta hän on valmis näkemään vaivaa ja uhrautumaan.

Siksi mielestäni armeijan täytyisi olla täysin vapaaehtoinen. Siviilipalveluksen voisi suorittaa, jos tuntisi olevansa ikäänkuin jotain "velkaa" valtiolle kieltäytyessään armeijasta. Varmasti näitä henkilöitä löytyy, jotka kokevat maansa puolustamisen niin tärkeänä asiana että ovat tämän vuoksi valmiita menemään armeijaan. Vapaaehtoisesti. Kenenkään pakottamatta.

Tappaminen on useiden lakien, uskontojen, moraalien ja vakaumusten mukaan väärin. Ehdottoman väärin. Miksi siis ihmisiä, nuoria miehiä, pitäisi rangaista siitä, että he tekevät moraalisesti täysin oikein päätöksen päättäessään, etteivät halua osallistua sellaisen organisaation toimintaan, jonka perusajatuksena on opettaa puolustamaan "isänmaata"? Asein. Tappamalla muita ihmisiä.

Kaikkia ajatuksia sitä hotellin respassa sitten herää. Älkää kysykö mistä tuo tupsahti.