Kaikki, mitä luulin tietäväni rakkaudesta, sinä muutit. Olin löytänyt rakkauden katseesta, mutta kun katsoit minua, myös tunsin sen rakkauden. Ajattelin, ettei ole mitään sitä hellää katsetta ihanampaa, mutta sitten otit minut syliisi.
Vanhat kuvitelmat sinä korvasit totuudella, uusilla haaveilla. Pienikin askel nostaa minut yhä ylemmäs, antaa uuden puuttuneen palan rakkauden palapeliin. Rakastan sinua hetki hetkeltä aina vaan enemmän ja koskaan en osannut kuvitella sen olevan tällaista. Ennen kuvittelin, että rakkaus on pelkkää antamista, mutta nyt tiedän, että on hyvin tärkeää saada jotain takaisinkin.
Rakkauden kasvaessa kasvaa myös pelkoni siitä, että jonain kauniina päivänä kosketuksesi ei olekaan se hellä, jota kaipaan. Pelkään, että menetän sinut jollekin toiselle. Kuitenkin tämä, minkä järkeni sanoo olevan mahdollista, unohtuu aina, kun näen sinut. Se, miten katsot minua, kertoo omaa kieltään tunteistasi ja pelkoni unohtuvat. On vaikeaa pelätä, kun katsot minua hymyillen ja takana on jokin ajatus tulevasta.
