ajattelin, et jos tästä kehittäis vaikka uuden addiktion. tuntuu noita tossa jo muutenkin taas aika hyvin olevan...
eilen oli taas tosi surrealistinen päivä. niitä on tässä lähiaikoina tuntunu olevan vähän enemmänki, en oo viä ihan varma, et onks se hyvä vai huono juttu. :o
mulla meni laventelisalvaa silmään. tuntuu muuten aikasta jänskältä. en myöskään nää.
tänään pitäis suunnistaa kohti etelää, eikä mun farkut oo ees viä kuivat. vaikka pesin ne jo eilen aamulla. ne ei tunnu kuivuvan ikinä. ei sillä eikä millään, et siihen vaikuttais miikan vessassa vallitseva trooppinen ilmasto... mut jos ne ei kuiva siihen mennessä ku pitäis lähtee, ni pistän ne märkänä päälle. saleen. pistän, mää pistän!
päässäni on tapahtunut rastojen invaasio huolimatta "KNOT FREE" -superhoitoaineesta mitä niihin kaadan litratolkulla. en tiä viä et mitäs tästäki nyt sit loppupeleissä ajatella... ku jos ne nyt taas repis auki (tuskin niitä kaikkia enää ees sais avattua), ni lähtis viimisetki 17 ja puol hiusta päästä... enkä mä sit taas jaksa niille yhtään mitään tehäkkä, mutku emmää ny oikein mitään rastojaka oo halunnu :o. nooh, ihan vitun sama. ku emmää jaksa.
koira on ihan kuollu. maannu vaan ihan levynä taas jo varmaan pari tuntia. - oltiin heittelemässä sille taas aamulla keppejä. nyt ku on satanu vettä, ni en oo sitä nyt parina päivänä viittiny päästää ollenka irti, ku vettä hiekkaa ällöö mutaa kuraa paskaa pitkin koiraa pitkin mattoja pitkin seiniä aijjaijjai joka paikassa (mein koirienpesukone on rikki...)!!! mut tänään sit päätin, et noh aivan sama, ku se alko kiskoon taas kauheella übermegaraivolla tohon tien toisella puolla olevalle "jeejee-keppejä-jeejee-päätöntä-riahumista-ja-jeejee-juoksua-pää-viidentenä-jalkana" -niitylle... keppienheittelyoperaation jälkeen se oliki taas niin vässykkä, et veti levyks vaan aina about neljän askeleen välein. lössähti vaan maahan ja läähätti korvat linussa. sit ku sanoin, et "heei, kyl sä nyt tästä jaksat kotiin asti, ei oo ku pari sataa metriä!" ni sit se nousi maailman eniten vaivalloisesti pystyyn, käveli taas muutaman askeleen, ja lössähti heti perään vaan uudestaan sellaseks pitkulaiseks pötkyläks kintut levällään joka suuntaan. ku koitin selittää sille, et ei oo oikeesti noin rankkaa, ja et jaksaa kyl ihan hyvin kävellä kotiin asti ilman lepäysvälietappeja, ni ei ku se heitti vaan kyljelleen ja kirjaimellisesti leikki kuollutta xD. kieliki oikein repsotti pitkällä ulos suusta. noin vässykkänä en ookka sitä varmaan ikinä nähny (LUKSUSTA! xD), heh. hitsi et sillä on rankkaa.
ärsyttävää ku on tota laventelisalvaa (edelleen) silmässä ni ei kyl yhtään niinku näkis. ja tää kone pitää ihme runksutusta aina välillä... no onneks ei oo oma. hähä.
joopajoo jos koittais vaiks pummii tupakasta jämät. siistii....
-nolife-