IRC-Galleria

kerran kävi näin, etten enää voinut istua koneella runkkaamassa

sitten myöhemmin rinnallani oli liisa ja verta ja lauma muukalaisia
tervehti minua ja ystäviäni
(leikkisästi väärinpäin palmupuussa)

eräänä päivänä oli kuuma, sitä mieltä minä ja ystäväni olimme ja
päätimme tehdä töitä
(ystävällisesti siivota koreilla koneillamme)
en muista siitä sen enempää kuin tarpeellisen eli että olin siellä ja
että laulatin liisaa ja luuta, olin mozart
(myös abortti-lääkäri)

illalla yksi jääkäri huomasi pari muukalaista jotka eivät maanneet
vaan olivat surullisia
(vein heidät naurutaloon repeilemään)

sain myös paljon ohjeita, mutten muistanut kuka piti silpoa
kuka raiskata kuka tappaa
(niinpä tein kaikille kaiken)

joskus aikana y palauduin kotiin ja runkkasin taas, mutta vasemmalla
kädellä koska saastainen eläin vei oikean
(kun silmä ei maistunut)

seinälläni roikkuu muisto, korvakoru
(korvat ovat jo alkaneet haista)

voi vittu vedeltyäni puolukkaa köngäksellä huomasin sen kyvyttömyyden olla huttuuntumatta ja
näin ollen puolu-huttu jäi saamatta, kulkaa siis tätä! Ja mikä parasta

tähän johti – siis esikpl:n toimintaan – kaikki muu kun joka mikä taas olisi kommenttina näin:
”oKei-mou nähää” vaan täydellisesti törmäyskurssi&kurssilla muotileijona

no tämä keikari siis keinovärjättynä tanssi-esiintyi kemuissa. Kukaties jos olisin malttanut olla
kumoamatta tätä töyhtö|hyypiötä eipä ålisi tullut kiivailua ja tuoksinaa

nyrkkitappelun ”hajaa!” silloin kuitenkin kun kävi tällein ja niin on suorastaan garantia että
seuraamuksena galtzuircaaja livautti tiiviiksi pakatun nyrkkinsä isolla

vauhdilla täyteläiseen maaruuni; siinäpä örisin vaikka hivutus vastapalveluksena olisi varmasti
osoittautunut aiheellisemmaksi. Tyylitöntä on toki oksentaa kengille, vieläpä

toisaalta hätä ei lue lakia eikä lakia ollut saatavilla lähitienoilla sillä silloinen sijaintihan oli oulussa
yhdessä koulussa ja olihan se vähän niin&jaNäin että tämä SAATANAN-

PERKELE joka vatsanpohjiani kokeili nyrkkisellään oli sen ansainnut että seuraavan sekunnin
kuluessa käsittelyyni ilmaantunut istuin liisi hieman alle töyhdön

ja siinä sitten veressä maattiin, oi pojat! VERI VERJEYS VERIARVOT; VITTU ja olihan se aika
monasti immessä kastautunut siis semmoisissa jotka oli lähinnä pilkkeitä

silmässä sillonqu sanKARRI tämä hyyppä meidän jo tavusi pleiboita veskissä veitikka pystyssä ja
”uuh” sekä ”aah” eli noin anno domini mid-kasikytluku – noniinasiaan

vähän jos kuuntelisi mOnedya niin kuuluis sama ääni eli ”Japanese Matafaka” joka kuulostaa
PUMpumPUMpumPUMpumPUMPUMUPUMUPUMU ja tämä siis meistä kahdesta

tarkemmin myös lattiasta ymmärräthän ja pulputtiin pihalle puroja myöten: laki saapui ja nyt
jännitystä elämään eli korvataan kaikki STRATEGISET sanat Lain puheesta yhellä toisella

”Noniin perseraiskaus tännepäin, perseraiskaus ihan rauhassa, tänne mustamollan kyytiin joo
[vaihan sanan nyt]” ja sit perillä sairaalalla doktri: ”ne perseraiskaus matkalla, ei voi leikata enää”

no, jos ei ihan perseraiskaus kuitenkaan mutta melkein, samalla pilvellä sen kera saatanasamassa
metsässä aika lähellä jumalaa, puolukalla ja sekin on vittu kirpeää kun veri siellä koululla

Kuulin eilen bussissa:

"Tahti on kova, ja niin haukahti koira. Äänimaiseman täytyttyä hetkeksi ja palattua taas tavanomaisuuteensa oli hyvä tilaisuus rentoutuksen myötä ujuttaa itsensä sisään postiluukusta, mikä muussa tapauksessa kuin laitojaan myöten äärimmäisessä relaksanttipositiossa olisi niin teoriassa kuin ei-niin-erilaisessa käytännössä mahdotonta, johtuen juurikin siitä, ettei Gbhammar tosiaankaan ollut – saati sitten luullut olevansa – sanomalehden sulavalinjaisissa mitoissa.

Vauhdikkaan tasainen tahti, joka siis äsken tulisi jokseenkin kuvatuksi ellei teksti olisi aloittanut tasan tarkkaan tapauksen jälkeen, oli – kuten on selviö – tuotetta neljäviiden jalanpohjista, joita kylläkin peittivät kovapintaiset nahkakenkulat eli buutsit eli kengät. Ja edeltävä eli ei siis ole mikään elokorrelaatti eli eli ei niin kuin liity elimiin tai elämiin, vaikkei sanasukulainen Elton haluakaan tätä myöntää. Äsken mainitut kehkunankulat eivät kuitenkaan enää jatka tässä tekstissä tämän pitempään:

Gbhammar jätti polot polkineensa! (IS 30.2.06)

Alitettuaan limbo-Jimbon kaltoin vielä postiluukkua jäljentäneen suljetun valkoisen ikuisen ovi Kakkosen – paitsi ulostauduttaessa – kohtasi paljasjalkainen, mutta ei-stadilainen vinon seinää vasten rakentuneen laskeuman lehtiä, joiden yksipuolinen aihepiiri paljastui koskevaksi eturauhasia ja rauhattomia mulkkusia eikä näin ollen luukun omistajakaan liennyt kaukana kuulu-kauheasta kiimaisesta kamelista.

Vaikka kameli toki onkin vain täydellisen selkeä vertaus ja viittaus siihen, millaisia ongelmia yksinäisellä kaviokkaalla on purkaa kivestensä kiihko, ei se kuitenkaan osunut erityisen kauas asiainlaitojen todellisesta luonteesta, sillä muun muassa karvaa oli paljon ympäriinsä ja rasvakyttyräkin oli vain asentunut harmillisella tavalla väärälle puolelle. Vertauksen kohde oli myös päähenkilömme kohde ja tämä kaksoiskohteen statuksen äkillisesti saavuttanut kielikuvallinen kameli saattoi uniääntelynsä selkeästi kuuluviin jostain pornahtavan paperibarrikaadin takaa, mikä saikin hra. G:n käännähtämään puolikkaan keskiakselinsa verran ja loikkaamaan ääntelyä kohti niin viattomasti kuin suinkin vieras mies luvatta vieraassa asunnossa kehtasi.

Välihuomio: on myös syytä muistaa se koira, sillä G. ei sinällään juurikaan välittänyt siitä, huomasiko raivokkaasti uneksiva rasvapattivyötärö hänen lähentelynsä vaiko ehkä ei – koira taas ei ollut kameli, mikä onkin ilmeistä, ja kunnolla tuottamattomaan ammattiinsa koulutettuna ei-kameli-koira on usein kyvykäs aiheuttamaan erinäisiä kehollisia toimintaongelmia kuten tappoa ja verivahinkoa.

Taitava Gbhammar otti kuitenkin aina kaiken huomioon, ja kulki varmuudeksi kevyehkön ilmavirtauksen vasemmalta puolelta, ohittaen haukku-huoneen haukun huomioimatta koko seikkaa. Kello oli jo paljon, Gbhammar tiesi, ajan tahti hidas, ikään kuin väsynyt siitä edellisestä nopeudestaan vaikka oikeastihan se meni kyllä ihan samaa vauhtia kuin aina joka paikassa. Kaunis kaunis oli se auringonlaskukin, jonka seurassa äkillisesti työllistynyt hra. G oli tunkeutunut vertaus- ja työkohteensa apartmentoon:

-Kuin teeren veri olisi valutettu taivaalle, näin hän kuvasi illankoittoa.

Nyt jos milloin olisi syytä olla paskat housussa, jos niin aikoo jossain epäilemättä hienon elämänsä tilanteessa tehdä, sillä raivokas hirnuminen ja räkäinen kirnuaminen, jotka vielä hetki sitten siivittivät liikkeitä vuosisataisen siivouksen välttäneen asuinkompleksin tiloissa, olivat loppuneet äkisti.

Kireä jännitys otti abstraktin naisen roolin, sillä sellainenhan saattaa laueta milloin tahansa tai olla laukeamatta – Gbhammar jäi odottamaan kuvainnollista lantiolihasten supistelua, hra G:n usein ilakoiva luotisylkyri halusi laulaa.

En kuullut loppua.