IRC-Galleria

17.8.2007 Kemi, Cumulus

Ja taas mennään. Henki tässä menee, mutta menköön vaan. Pohjoisen reissulle suunnattiin lainabussilla ja lainahenkilökunnalla. Pasi ja Lintunen Saatanan lisäksi oli pari muutakin miestä matkassa. Lähdön hetkinä tunnelma oli riehakas, matkaa oli paljon ja unta alla vähän. Miten se taas tuo edellinen ilta pääsi lipsahtamaan pitkäksi…

Mä en muuten käsitä, miten yksikään matkatoimisto ei ole vielä konseptoinut myyntiin ”keikkaviikonloppu”-matkoja. Varmasti menisi kaupaksi. Otettaisiin huono linja-auto, johon pakattaisiin kymmenisen matkustajaa, evästä, elokuvia ja sopiva määrä virvokkeita ja turvokkeita. Sitten ajettaisiin Suomea päästä päähän, sekoiltaisiin ja nautittaisiin antimista. Aivan järjettömän hauskaa.

Kemissä uuden miehistön lisäksi uutta olivat myös in ear –monitorit. Ne on siis korvaan tulevat kuulokkeet, joista kuuluu oma ja muiden soitto, ilman, että tarvii kantaa lavalle isoja mölyäviä lavakaiuttimia. Blaa, blaa, blaa, ketä tämä nyt kiinnostaa? Ei ketään. Olen monesti lueskellut muiden bändien keikkapäiväkirjoja, jotka surullisen usein ovat vain ammattikielistä jorinaa siitä, minkälaisella stäkillä ja räkillä ja päkillä kukin musikantti satsin vetää. BOOOOORIIING!!! Pitää kirjoittaa remuamisesta ja naisista, se kiinnostaa aina. Siis asiaan.

Kuka saa ja kenelle annetaan, kysyi Leevi laulussaan. Edellisen keikan perusteella olis voinut laittaa sillingit likoon Wolfin puolesta, siksi ottava hänen onkensa näinä päivinä tuntuu olevan. Kalaisat paikat taisi tällä kertaa haistaa Dick, tuo toiviolapsi. Keikan jälkeen iloiseen seurueeseemme liittyi totta kai kauniimpaa sukupuolta, tietysti. Miksi ei olisi liittynyt? Ilta jatkui ja jatkui ja jatkui, kunnes joskus valomerkin aikaan minä tulin siihen tulokseen, että mun eväät on syöty ja suorin nukkumaan. Oltiin Dickin kanssa kämppiksiä, mutta hän jäi vielä supliikkimiehenä pitämään seuraa seurastamme nauttivalle kemittärelle. Heräsin joskus seitsemältä, ei näkynyt Dickiä. Heräsin uudelleen joskus kymmeneltä, ei jälkeäkään. Sitten kun viimein puolen päivän aikaan päätin nostaa pääni pielukselta ja lähteä hommiin, keikkabussista löytyi kaksi onnellisen näköistä nuorta ihmistä.

”Mitähän ne pojat tästä kirjoittaa siihen päiväkirjaansa…”, kuulin neidin poistuessaan pohtivan. Ei syytä huoleen, sehän on herkkä ja kaunis kahden ihmisen välinen asia. Siitä ei paljon muille puhuta.

Kyllä me soitettiinkin jossain välissä.


Lazy