IRC-Galleria

Tässä yksinäni päätteen ääressä istuskelen ja maailman menoa ihmetelen. Olen luultavasti jo niin kovin kansainvälistynyt tyyppi, että tämä Suomi alkaa näyttää silmissäni ankaralta Tuhansien murheellisten laulujen maalta, jossa lumi on syönyt kaiken ja routa raiskannut koko maan.
Taivas on harmaa, tyhjyyttä täynnä, itsemurhaluvut kasvavat ja lamakin lähenee. Jotenkin täällä täytyy elämästä selvitä, elämän lumikinosten lävitse kahlata ja koettaa suunnistaa kohti onnea. Mahdollisesti se onni piileekin siellä rauhanpiippujen tykönä tai muualla kauempana, jossa elämän lumikinokset ovat kerinneet sulaa jo vuolaiksi vuoristopuroiksi, valmiiksi löydetyissä uomissansa kiemurrellen. Silloin olisi aikaa hengähtää ja miettiä menneitä, meinneitä aikoja synnyinmaassa sekä nykyisten tiipiiden luona, ja katsoa kuinka asiat ovat napsahtaneet oivasti paikoillensa, vaikka alku olikin hieman kankea. Tällaista tulevaisuutta minä toivoisin. Toteemipaalun katveessa aika kultaisi muistoni, ja toisinaan kaipaisin sitä melankoliaan taittuvaa, pienilukuista mutta sinnikästä vaaleaa kansaa pohjolassa. Kertoisin initaaniaviomiehelleni (Istuva Härkä) yöttömistä öistä, riippalatvaisista pihakoivuista, punamullalla maalatuista mummonmökeistä, tuhansista järvistä, revontulista, pakkasöistä, hankikannosta sekä siitä suuresta tähtitaivaasta, joka meille kaikille näyttäytyy pilvettöminä öinä, ja jota talvisin katselin saunareissulta tultaessa. Hiljaista oli, ainoa ääni mikä kuului oli lumen narinan kenkien alla, hengitys höyrysi ja kuuset piirtyivät tummina taivaanrajaan. Tällaisen romanttishenkisen kuvauksen antaisin miehelleni, en varmaankaan mainitsisi sanallakaan Hervannasta, loskatalvista tai bussiruuhkista. Kuitenkin tällä hetkellä tapetilla ovat valitettavasti enemmän ne loskatalvet, bussiruuhkat sekä Herwoodin ghetot. Tämä ei kuitenkaan ole mikään tähtiin kirjoitetttu kuva tulevaisuudestani, eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä. Tietämättömiä ovat Herran tiet, näin sanon minä!

A Poem:


" Climbing up to the highest mountain
swimming through the seventh sea
seeking for the real heaven
too far away
but too close to stay
an endless desert
waiting me somewhere
i have to fight for survive
me begging mercy on my knees
you just walk away
and then you feed your turtles "

Elämäsi hellyyttävin hetki?

Mä: no se kun sain kerran pidellä aitoa chinchillaa sylissä ja se turisi ja sen turkki oli varmaankin satiinia


Elämäsi romanttisin hetki?

Mä: no se kun tanssin wanhat jutan kanssa


Elämäsi loistelian hetki?

Mä: kun sain kilpparin joululahjaksi ja sen kilven ympärille oli solmittu punainen rusetti. Onnenhuumassa heittelin kilpparia riemuissani ilmaan :)

Elämäsi turhin hetki?

Mä: en warmana kerro, ehkä yks kirjasto juttu

Elämäsi vaativin hetki?

Mä: non just joo... no siis se kai kun olin kutosel laskettelemas sappeessa ja ida oli siä ja mä yritin tehdä siihen kovis vaikutuksen mutta liekö edes onnistunut mutta kamuja ollaan silti ja yhä...;)


Sitten vielä pari asiaa:

- Lempikonvehtisi?
no joku lakritsi kai emt minttu btw jtn ääks x)

-Lempi oleskelupaikkasi?
öö ei oo? tai ehkä armon kallion nurmi kenttä kesäl sie 24/7 :P

Kysymykset ja vastaukset, all by me!

Luultavasti tiedan, etta milta tuntuu olla mykka. Olen laittanut itselleni poissaoloviestin, enka kykene kommentoimaan saamiini viesteihin takaisin. Vahvin alueeni ilmaista tunteitani on tukittu. En kuitenkaan tyydy vaikenemaan, vaan kuin pienen katiskassa rapikoivan sillin tavoin koetan epatoivoisesti loytaa henkireikaa, tapaa ilmaista!- ja nyt sen loysinkin: vanha kunnon paivakirja.

Eli siis moi rakas paivakirja (kursiivilla)

Naina aikoina olen nahnyt paljon merkillisia unia, enka tieda mita se merkitsee. Eraassa unessa tulin raskaaksi romanille, joka ei oikeasti ollut romani vaan musta. En edes ollut tehnyt ko. henkilon kanssa tiedat kylla mita (kursiivilla), sain vain kuulla kaskyna olevani raskaana tuolle miehella. Hammennyin ja herasin. Sitten helpotuin.
Toisessa unessa vanha ystavani joutui kulkemaan kouluunsa joka aamu eraan miehen kyydissa, jolla oli hevostraileri auton perassa. Mies oli ulkoisesti cowboyhenkineni: stetsoni, korkealla olevat farkut koytettyna ylos vyolla, jossa on mauton ja massiivinen solki, bootsit, tummat aurinkolasit silmilla ja alaspainkaantyneet vaaleat viikset. Iho oli auringon polttama, ravunpunaiseen taittuva. Vaikken unessa tavannut tuota miesta ikina koin tapahtumat ystavani mukana. Ystavani valitti, kuinka hirveaa miehen kyydissa on olla, mies huuteli pelkastaan rivouksia ja arsyttavia kommenteja aina takapenkilla istuvalle ystavalleni. Ystavani sanoi yrittaneensa puhua trailerissa olevalle hevoselle, muttei hevonen kuullut aina kaikkea eika kerinnyt vastaamaan. Ystavani oli pettynyt.

Viimeksi mainittu uni on tuorein kaikista, viimeyona nahty.

Marika, marika ota suusta
pois tupakka,
marika, marika ota suusta
pois tupakka

oot oikeesti herkkä
neuvostonuori,
riisu siis pois jo
tupakkakuori.

pietarin portit sulkeutuu, et
pääse ivan dostojevskin
kanssa suihkuun !
ivan ei käytä alkoholia,
siitä tulee liikaa
melankoliaa.

leninin kanssa ei pidä
leikkiä tulella,
heititkö sytkärin
pois, saanko udella?

ivan dostojevski tuo sulle
aamupalan suoraan
sänkyyn,maatuskan sisältä
paljastuu
hapankaalia,
dostojevskiä on
hyvä vaalia.

Linda & Miina- 07

elämänlangat käsissäsi/ jalassa koreat tangat/ niitä mun parketin ylitse kannat/ niin paljon sontaa stna lantaa ei vittu jaksa kantaa/ elämä on paskaa/ vittu en haluu jatkaa tätä loputonta matkaa/ antakaa breikki/ hei ees tää keissi vituttaa koko pelle pleissi/ vittu herätkää kansa tää vitun yhteiskunta on vitun ansa/ vittu tampere i don't wanna be here/ vittu kamun jalka jäi eilen autonalle/ vittu miks just kalle/ sua kaipaan/ haluun sun hautaan/ huuleni painan ristisi rautaan/ vittu miksi jäbä just sä/ jään näppejäni nuolemaan sun hautakummulle / sitten ilmestyy jumalten viesti bongorummulle: mä en oo yksin/ eilen sun kaa lypsin/ stna SE OLIKIN VAIN PAHAA UNTA/ vittu kalle kamu you are here/ haha vituuu rakastan sua/ sä mua/ oot elossa,/ VITTU JÄBÄ ON HENGISSÄ/ hähää/ kuin uusissa kengissä/ sä et oo kuollut enkä mä sun hautasi rautaristiä nuollut/ häHÄÄ just viiiiiiiii-tun ihanaa! Hanaaa


(enää ei v*tuta)

Muistan vieläkin sen heleän lauantai-aamun kun olimme Visulahdessa viettämässä laatuaikaa perheen kesken. Gilbert, muistan kuinka sinä kimeällä äänellä kiljuit innosta isin antaessa sinulle keinussa vauhtia ja muistan toki myös senkin kuinka haparoivin käsin ruokit lemmikkikilpikonnaasi, joka köllötteli tyytyväisenä hieman nuhruisessa terraariossansa. Ethän sinä sitä terraariota ikinä siivonnut, emmekä mekään isin kanssa hennonneet sinua siihen käskyttää- olithan herkkä lapsi, jonka kasvatuksessa halusimme suosia pelkästään taiteellisia keinoja! Juuri tuona päivänä isi oli pukeutunut riemunkirjavaan havajilaispaitaan ja seisoi ylpeänä kellanruskean asuntoautomme edessä, varvasläpsyt jaloissansa ja auringossa haalistunut kalastajalakki päässä tönöttäen. Isi oli juuri saanut grillatuksi kassler-paistit ja pari maissinvartta kun sinä poljit niin vimmattua vauhtia uudella, viipperällä varustetulla polkupyörälläsi päin meidän grilliä! Grilli kupsahti kumoon, sinä myös. Antimet mätkähtivät nurmelle ja maissit rullasivat omia reittejänsä pitkin ojanpientareelle. Siinä rytäkässä sinun rillisi menivät aivan vinksinvonksin ja polveesikin tuli pari naarmua. Taisit alkaa poruta, mutta onneksi äitimamma laastaroi molemman polvesi Kirilin kuvilla varustetuilla heftoilla. Haavat kirvelsivät hieman uidessa, mutta uljaana poikana et kuitenkaan niistä välittänyt vaan polskit tyytyväisenä oranssit kellukkeet rimppakäsiesi ympärillä. Isin kanssa me seisoimme altaan reunalla ylpeinä ja otimme sinusta aivan MAHDOTTOMAN paljon kivoja kuvia salaman kanssa ja laitoimme kuvat vuoden -98 joulukortteihin! Nyt näistä ajoista on likimain kymmenen vuotta aikaa, ja voin yhtä ylpeänä äitinä sinulle huiskuttaa altaan reunalta ja ottaa yhä kivoja kuvia sinun uiskennellessasi kellukkeet käsivarsiesi ympärillä! Hienointa on kuitenkin se, että sinulla on söpö tyttöystävä, chinchillojen kasvattaja-farmari Kaisa, joka tietää kaiken chinkkujen oikeuksista! Kaisa on tehnyt kolme pyhiinvaellusmatkaa chinchillojen kanssa Lapissa, mm. Halti- ja Saanatuntureille. Siellä chinchillat sukivat turkkinsa puhtaaksi raikkaassa maalaisilmassa ja höristävät korviansa kuullakseen riekkojen soidenmenohuudot. Välillä chinchillat kaivavat povitaskuistansa kiikarit tarkkaillakseen tilannetta taajaman tuolla puolen. Kaisa itse eläytyy myös näihin rituaaleihin pörhistäen turkkinsa ja kuunnellen soidinmenokutsut kiikarit kaulassa.
Poikani, toivon että sinäkin saat antoisia erähetkiä uuden heilasi kanssa, hän on juurikin unelmaminiä tällaisille vanhemmille, jotka ovat ainoan poikansa taiteellisin keinoin kasvattaneet!

Rakkaudella, äiti (kursiivilla)

" en pidä rintakarvoista,
en edes harvoista.
voisinko saada pukki pliis
uudet sukset,
muuten rikon
oveni ukset, moikka ! "

Taannoin omistin tämän runon kamulleni Kertulle ja varmaankin myös Martti Luikkariselle

No moi täällä olis yksi Linda ja mut on patistettu kirjoittamaan merkintä (ei mikään tavallinen vaan ystävyysmerkintä yhestä kamustani ja toisaalta pojastani, jonka nimi on Gilbert, eli Gilppu!)

Kirjoittaisin kyllä sata kertaa mieluummin vaikka Maurin chinchillasta tai Harrin kaniinista ja niin taidan tehdäkkin tällä erää! Maurin chinchillasta sen verran, että se on erittäin merkillinen eläin, todella hienovarainen ja sivistynyt, sanoisinkos! Kerran se Maurin chinchilla karkasi kottareista ja kirmasi lyhyenlännillä koivillansa Rautaharkkoon asti. Sattumalta Maurin iskä oli ajelemassa viininpunaisella Mazdallansa ja huomasin Maurin chinchillan, joka taapersi kohti ojanpiennarta. Noh Maurin iskä tietenkin pysäytti chinchillan ottamalla sen takaraajoista kiinni vaikka chinchilla luimisteli sen korvia ja räpiköi vastaan aivan HIRVITTÄVÄN paljon. Sitten Maurin iskä ja Maurin chinchilla matkustivat kummatkin korvat luimussa Maurin iskän Mazdalla niitten kotiin. Ei muuta.


Gilppu kirjoitan sinusta tämän viikon sisällä, mutta nyt vaan pyörii aivan mahdottomasti tuo jännittävä chinchillatarina päässä ei synny mitään muuta, höh :(

Tässä pari potentiaalista nimiehdokasta tulevalle kirjalleni: Opaalin taru ja kuusituhatta tulimmaista turmaa, Tiikerin tassut ja kadotetun lohikäärmeen henkäys.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä: Kirjailijaksi kari kieron koukeroista huolimatta, kiitos kilpparin ja krinkun.

Nimestä on aina ok aloittaa. Rehti mielipide palkitsee itse kirjailin parhaiten!

Mieleeni juolahtivat myös nämä:

- Aava-saksan oudot sattumukset

- Tarvo ja ryömivän kaniinin arvoitus

- Harri ja hirnuva inkkari

- Taatelimetsien rappiovuodet

Mitä pidätte?


Ps. Tuota Kari Kieroon viittaavaa nimeä ehdotti henkilö joka on melkein naapurini, kokonaan koulukaverini ja puoliksi Petteri-isopappa. ( Eli yksi Jutta tai jtn )