IRC-Galleria

koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
yht`äkkiä vain huomaa,
se päättyikin tähän.
kun sammuu sydän läheinen
on aika surun hiljaisen

haluaisin päästää sinusta irti.
leijailla omaan maailmaani.
unohtaa sinut. unohtaa meidät.
itkisin päiviä perääsi ja ei minulla olisi aikaa sellaiseen.

särjet sydämmeni miljoonasti mutta silti sanon iltaisin rakastavani.
ja rakastanhan minä sinua enemmän kuin ketään koskaan.
sinä olet koko maailmani.





joskus aamuisin tahtoisin vetää peiton korviin ja huutaa hiljaisuuden kanssa kilpaa.
Minä en jaksa joka ikinen aamu nousta, raahautua ja mennä.



Minä rakastan sinua kultaseni,
mikset voi vastata.
Olenko nykyään vain se toinen osapuoli,
joka rakastaa.


Haluaisin kysyä neuvoa,
muttet ole siinä. Sinua ei ole,
Minua ei ole, eikä ole meitä. Mutta meistä on muisto,
jolle saan vuodattaa kyyneliäni,
saan huutaa nimeäsi.
Jätit jälkeesi paljon jälkiä,
paljon onnea, paljon surua. Tunteen mihin en saa sanoja,
tunteen mihin ei ole sanoja.


Olit hetki mitä elin,
olit ehkä hiukan enenmmänkin.

Olit jokaisen hetken valtias ja omistit minun
sydämmeni avaimen.
Jos vain pystyisin sanomaan miten suunnattoman
paljon rakastin kosketustasi, hymyäsi,
tuoksuasi ja sinua, ihmistä
joka vei sydämmestäni kaiken hyvän.

Lensimme eri siivillä, eri maailmoihin.
Vaikka luulimme rakkauden olevan ikuista