17.8. muutin Fuengirolaan, ja kuviot ovat vielä hieman epäselvät. Toistaiseksi en ole saanut mitään muuta aikaiseksi kuin maannut auringossa ja tsekannut muutaman paikallisen baarin (Mai Tain valomerkki oli vasta 6:15 aamulla, woot!) Yllätyksekseni kotimatkalla törmäsin rokkibaariin, jumaliste! Siellä tulee varmasti moni lauantai vietettyä. Hevibaarista en uskalla unelmoida, sillä hevimusiikki ei ole yhtä suosittua täällä kuin Suomessa. Paikallisessa diskomusiikissa on erittäin hauska latinovivahde, johon ei Suomessa törmää. Tuumasinkin yhdessä vaiheessa, että onkohan Suomessa yhtäkään latinomusiikille omistettua baaria?
Olen minä kyllä työkkärissäkin käynyt, mutta en usko saavani ensimmäistäkään työtarjousta, koska en osaa espanjaa (ei sen puoleen, että työt kiinnostaisivatkaan missään määrin täällä, kieli kyllä paranee kunhan kurssille pääsen) On muutoin hirmuisen turhauttavaa, että englannilla ei monesti täällä tee yhtikäs mitään, sillä 90%+ paikallisista ei puhu sitä! Koita siinä sitten saada kavereita muista kuin suomalaisista ja turisteista (ehkä kenties jopa suomalaisista turisteista;) tai kysyä kassaneidiltä missä päin he pitävät soijakastikepulloja (toissapäivänä tapahtunut skenaario). Harmi vaan, että kun elokuu on eurooppalainen lomakuukausi (suomalaiset tekevät poikkeuksen lomailemalla yleisesti heinäkuussa johtuen paremmista säistä) niin eihän täällä ketään ole. Siihen nähden, että täällä asuu vakituisesti 30 000 suomalaista, on hyvin erikoista etten ole törmännyt kuin ihan pariin heistä! Mutta eiköhän asia korjaannu jo viikon kuluttua.
Nettiyhteys saatiin nyt viimein meidän kotiin, aloinkin jo kyllästyä nettikahvilassa ravaamiseen. Langattoman version pitäisi saapua huomenna, joten pääsen omallakin koneella säätämään juttuja. Hyvin suurella mielenkiinnolla odottelen pakollisia espanjalaisia henkkareita, joita tarvitaan ihan kaikissa virallisissa yhteyksissä (kuten esimerkiksi työnhaussa tai auton rekisteröimisessä) Enpä usko, että kovinkaan moni pystyy heiluttelemaan semmoisia Suomessa, hähää! Jostakin syystä espanjalaisiin kännykkäliittymiin ei olla suostuttu, mutta eiköhän laskunmaksajien päät käänny kun puhelinlasku nousee taivaisiin kansainvälisistä puheluista ja tekstareista (EU-maiden sisäisistä toki, mutta...)
Hyvin olen toistaiseksi viihtynyt, hienoinen ummikkona olo on vaan turhauttanut minua. Yleensä minulle esitetyt kysymykset ovat selvinneet minulle vasta, kun viereen on osunut espanjankielentaitoinen skandinaviasta kotoisin oleva henkilö tai hieman enemmän kouluja käynyt paikallinen. Yksi skenaario sijoittuu aiemmin mainitsemani rokkibaarin vessajonoon, jossa yksi tyttö halusi lainata silmälasejani jostain kumman syystä (kenties iskuyritys?) Eihän se tietenkään puhunut mitään muuta kuin espanjaa, josta, kuten aiemmin totesin, minulla ei ole pienintäkään haisua. Onnekseni vieressäni ollut jätkä osasi espanjaa ja englantia niin asia selvisi.
Tulipa tässä mutinoita kirjoitellessa mieleeni, että olen tällä hetkellä taatusti tämän kaupungin ainoa jätkä, jolla on lapaluihin asti yltävä vaalea letti. Varmasti pistän hienoisesti paikallisten silmään, vaikken sitä aina huomaakaan. Vielä ei ole kuulunut asiasta vittuilua taikka ihailua, mutta odotan hyvin suurella mielenkiinnolla tullaanko ensimmäisenä kysymään hiusten pituuden syytä vai pyytämään, että saako koskea niihin. And oh, oh! Täältä saa kaupoista lonkeroa, JESSH! ^^ Ehdin jo pelätä, että saan opetella juomaan jotakin muuta täällä päin. Kaljasta en ole koskaan välittänyt enkä aio siihen jatkossakaan koskea.