En tahtonut sua satuttaa,
en mieltäsi pahoittaa.
Nyt istun yksinään,
niin kylmissään.
Miksi tein sen taas,
Miksi suutani aukasin vaan,
Miksi tunteilen näin,
ja tyhjäksi jäin.
Silmissäni kyyneleet,
sydämessäni viiltelee.
En pääse mä elämään,
Kiinni järkevään.
Sieluni ontto on,
mieleni voimaton.
Miksi luottamus,
elämään uskomus,
multa kadonnut,
kauas pois vajonnut?
Milloin saisin sen takaisin,
pintaan nousisin.
Milloin uskoisin mä parempaan,
elämään huomiseen,
arvet peittää ruumistaan,
menneen voisin jättää taa.