IRC-Galleria

Katson kuuta,
en haluis olla yksin.
Tahtoisin ihan muuta,
olla vierelläs, käsityksin.

Tuuli puhaltaa,
hiuksia heiluttaa.
Kylmältä tuntuu,
maailma menee yön huntuun.

Voisinkin lämpöösi tulla,
taitaa ikävä jo olla mulla.
Sinä mielessäin olet,
kun matkoillas kuljet....

Oisinko miten päin,
ajatukset karkailee.
Missa lie harhailee?
Ei voi olla näin vaikeata,
osin myös haikeata.

Toinen sanoo toista,
mikähän ois totta noista?
Ken mua auttaa vois,
tän tuskan taakan pois.

Minä en kohta jaksa enää,
sydän tekee tenää.
Maailma menee nurin,
tiiä minkä nyt purin.
Tätä tunnetta kuvata voi ei,
joku kaiken vei....

Kuka oikein olen,
mihin menen ja tulen?
Etsinkö itseäni,
keräänkö osiani?
Saisiko musta kokonaista?
Pois näistä myrskyn tunteista.

Harhailen useillä teillä,
valoisilla ja pimeillä.
Ei ole opasteita, kylttejä,
on vain suoraa tai risteyksiä.
Mikä oikea on suunta?
Kertokaa tai eksyn pois maailmalta.

Ehkä joskus oppaan saan,
joka oikean tien näyttää vaan.
Ehkä joskus tiedän mikä oon,
mitä teen ja mihin meen....

Onko kuvitelmaa,
kenties unelmaa?
Kun tuntea saan,
katseesi, läheisyytesi vaan.

Jokin herää sisälläin,
nousee lämmön värein.
Jännitän varmaan,
oikein vaiko tuhraan?

Hieman toivon tovin,
sulta odotan jotain kovin.
Pelkään pettyväni,
tahdo en särkeä sydäntäni.

Ei tiedä mihin uskoa,
ei tiedä mitä ajatella.
Karkaan katsomaan ilta ruskoa,
tätä tunnetta pohtien.

Olet mielessäni,
olet sydämessäni.
Olet tärkeä minulle,
annan halin sinulle!
Toivotan hyvää ystävänpäivää,
iloa ja onnea syvää! <3

On hetken hiljaisuus,
ilmassa sähköisyys.
Silmissä viekkaus,
himon läheisyys.

Sua silmiin katson,
niihin uppoan,
pitkän jakson,
halun vaistoan.

Kosketat mua varoen,
silitän sun kättäsi.
Hitaasti etenien,
toisiamme lähentyen.
Tunnen huulesi huulillani,
kätesi ympärilläni.

Hitaasti riisuen,
toisiamme sivellen,
läheisyydestä nauttien,
lämmön kokien,
liitymme yhteen.

Toisillemme annetaan,
loppuun asti saatetaan,
nautinto syvä ja kuuma,
iski meihin tunteen huuma....

Nyt uusi tuuli puhaltaa,
uudet kujeet odottaa.
Voin vain jäädä kaipaamaan,
ihanaa mennyttä aikaa.

Tulin hetkeks,
mut’ jäinkin toviks’.
Sain paljon uutta,
mieltä ja varmuutta.
Sain ihmisiä uusia,
ihania tuttavuuksia!

Vaik’ välillä on kiirettä,
huutoa ja sotkua.
Aina tuli jostain
uutta potkua.
ihanaa akka laumaa,
naurua, iloa, kyynelten saumaa!

Teitä ikävä jää,
oli niin mahtavaa tää.
Teitä aina muistelen,
hyvää jatkoa toivottelen!

Miksen voi olla kuin talvi,
yhtä kylmä ja kankea,
Miksi pitää tunteet avata,
olo taas vaikea.

Miksi elämä koettelee,
päätöksiä syviä tehdä.
Missä ajatukset hoipertelee,
ei asioita selväksi voi nähdä.

Kaikki ovet on auki,
kaikki niin epävarmaa,
Mihin kaikki katosi,
tulevaisuus niin harmaa.

Miksi pohtia,
syntiä ja syviä,
kun vois vain hyvää loihtia.
Miksi sydän ei voi olla kiveä,
yhtä kovaa ja karua,
kai tää kaikki on tarua!

Miksi kaikki tuntuu niin turhalta,
miksi kaikki näyttää niin harmaalta?
Miksi mun ruumis on kylmää,
Miksi mun silmät itke ei enää?

Missä on mun tunteet,
ei jäljellä ole muuta kuin murheet.
Miksi kaikki on jäätä,
kaikki on niin pimeetä.

Aina vain kysymyksiä,
milloin saisin vastauksia?

Milloin tulee lämpö,
joka sulattais.
Milloin tulis usko,
joka tämän muuttais.

sieluni huokaa,
tuskissaan huutaa.
Sydän palasina,
mieltä repien.

vajoten alaspäin,
hiljalleen näin..

En tahtonut sua satuttaa,
en mieltäsi pahoittaa.
Nyt istun yksinään,
niin kylmissään.

Miksi tein sen taas,
Miksi suutani aukasin vaan,
Miksi tunteilen näin,
ja tyhjäksi jäin.

Silmissäni kyyneleet,
sydämessäni viiltelee.
En pääse mä elämään,
Kiinni järkevään.

Sieluni ontto on,
mieleni voimaton.
Miksi luottamus,
elämään uskomus,
multa kadonnut,
kauas pois vajonnut?

Milloin saisin sen takaisin,
pintaan nousisin.
Milloin uskoisin mä parempaan,
elämään huomiseen,
arvet peittää ruumistaan,
menneen voisin jättää taa.