IRC-Galleria

ja taas mä saan katsoa kun sä lattialla makaat

viidettä tupakkaa sä sun huulillas palvot

karkaan ikkunasta huudan sun nimeä ja illalla palaan

Led zeppelin ja halpa viini, väkivalta ja piripiiri

eikä me osata lopettaa eikä me osata aloittaa

kaks kusipäätä liian tärkeitä omassa päässään

liian isot egot liian isot odotukset

ja kumpaakaan ei vois kiinnostaa vittuakaan

miten tää universumi meidän tarinan kirjoittaa

pölyinen lattia ja turha riita, toinen toistaan kylmempi

ja mikään ei vaan riitä

jos mä olisin mukavempi mua saattais jopa kiinnostaa

jos mä olisin herttasempi mä saattaisin sua silittää

jos mä olisin inhimillisempi mä saattaisin sua lohduttaa

jos mä olisin parempi mä saattaisin välittää

muutakin kuin pahaa oloa ja maan päällistä helvettiä

jos mä olisin rehellisempi mä voisin sua auttaa

mut sä olet oman helvettis herra oman pääs orja

eikä mielisairas voi mielisairasta opastaa

eikä kuuroille korville voi olematonta järkeä puhua

järjestelmällistä järjettömyyttä

romantisoitua narsismia

tuhat eri minää joista kukaan ei halua antaa mitään

Mun jalalle on tänään kiivennyt eräs herra kärpänen 5 kertaa.

se ei ole kovin suuri kärpänen mutta luulen että se miettii suuria.

ensimmäisellä keralla nostin sen kämmenelle ja tuijoteltiin toisiamme.

sanoin sille Hei.

Laitoin sen lattialle.

Toisella kerralla nauroin kun tunsin taas tutun kutinan jalassa ja ilman tuijotus kilpailua siirsin herra kärpäsen taas lattialle.

Huomasin että herra kärpänen on hidas, herra kärpänen ei lennä.

Kolmannella kerralla mietin jo et ei tää vittu voi olla totta ja annoin kärpäsen kävellä ihan vapaasti jalallani pitkään kunnes siirsin sen taas pois.

herra kärpänen on sitkeä.

neljännellä kerralla otin herra kärpäsen jälleen käteen ja juttelin sille, kerroin hänelle huolia, herra kärpänen ei ole hyvä keskittymään.

laitoin sen hyllylle.

vidennellä kerralle herra kärpänen tuntui jo ystävältä ja nyt siirsin hänet aamulla jättämääni vanukas purkkiin, sielä hän vaikuttaa onnelliselta.

en halua viedä herra kärpästä ulos kuolemaan.

ulkona on kylmä ja ystäväni on vanha.

nyt haen jäätelöä, jäätelö on hyvää.

Mä pelkään.

mä pelkään hampaiden mätänemistä mä pelkään matoja ikenissä

mä pelkään hampaideni tippuvan mä pelkään niihin tukehtuvan

mä pelkään että niitä alan juustohöylällä raastamaan

vain koska minua pakottaa

Mä pelkään.

mä pelkään saatunutta ruokaa pelkään että se mut sisältä mädäntää

mä pelkään saastuneita sanoja mä pelkään että ne itsehillinnän pettää

mä pelkään saastuneitä numeroita mä pelkään että sä sairastut syöpään

sä mätänet

Mä pelkään.

mä pelkään että pahat käteni ihoani rupevat raastamaan

kynsillä tai raastimella sitä tuhoamaan

mä pelkään käyttää lusikkaa mä pelkään että se lusikka silmäni pois kaivaa

Mä pelkään.

Mä pelkään ihmiseritettä mä pelkään että se mut saastuttaa

mä pelkään että saastun ja alan muita satuttamaan

mä pelkään menettää järkeni samalla kun mun päätä pakottaa

ja mä revin,revin,revin kunnes multa taas yksi kynsi katoaa ja kädet on punaisenaan

jotta voin maalata kaiken

mitä mä pelkään.

ihmisiä, ajatuksia, itseäni, rakennuksia, valoa, pimeää, elämää, syöpää, menettämistä, mätänemistä, hiljaisuutta, ääniä, kaikkea edessäni kaikkea päänsisällä

mä pelkään

se sairastuu jos sä sanot niin. mikään lasku ei saa päätyä siihen digittiin. älä katso sitä, laita pää painuksiin, se sairastuu jos sä katsot sitä silmiin. hyppää raput alas, revi hiuksesi, kaiva verta, piilota pääsi, laske askelmat, äännehdi tunteesi, koske seinää, pidä kiinni, käy sen kurkkuun, käy kiinni.

Mä pelkään itseeni.

Raha pulassa ahdistukses nurkassa

yritin mun sielua paholaiselle kaupata

mut sitäkään en omista

kerään vaan vaikutteita toisten persoonista

tyttö ilman reittiä kudon mun muuttuvaa seittiä

uusi maisema uudet uhrit

eivät hekään tiedä ettei saa mitään minusta

yksipuolista kauppaa tunteiden markkinoilla

taivaan kannella siäsinen vaaka pahasti kallellaan

yhdessä huudetaan

olematonta pelastajaa

moi. mä en vieläkään tiedä kuka mä oon. mä en vieläkään tiiä mihin mä oon tervetullut. mä en vieläkään tiedä mikämusta oikeen tulee. mä en vieläkään tiiä mikä mua vaivaa. mä en vieläkään tiiä miten selviin. mä en vieläkään tiiä mistään mitään. mä en vieläkään luota keheenkään. mä en vielkään oo hempee. mä en vieläkään osaa olla. mä en vielkään tiiä mitä onnormaali elämä. mä en vieläkään osaa rakastaa niinku pitäis. mä en vieläkään tee maailman viisaimpia päätöksiä.

mä edelleen juhlin päiviä putkeen nukkumatta. mä edelleen kaadan shotteja kun vettä. mä edelleen tanssin aurinko tanssia keskellä ruuhkakatua. mä vieläkin laulan kaijakoota kalliossa. mä vieläkin nauran tyhmille asioille. mä vieläkin oon lojaali mun ystäville. mä vieläkin pelkään. mä vieläkin inhoon joka ylimäärästä senttii. mä vieläkin nauran ihmisille mun pään sisällä. mä vieläkin hymyilen taivaalle. mä vieläkin juoksen pelloilla ilman kenkiä. mä vieläkin itken välillä onnesta. mä vieäkin sorrun kylpyhuoneen lattialle traumoista. mä vieläkin sanon tuntemattomille vastaan tulioille että mä rakastan niitä. mä vieläkin kuljen samoissa baareissa mut eri keijusiivet selässä. mä vieläkin nauran elämän traagisuudelle. mä vieläkin pidän mun herkän puolen suljetuissa piireissä. mä vieläkin käyttäydyn tuntemattomien edessä lapsellisesti. koska mä en vieläkään halua ketään uutta mun lähelle.

ja miksi mä hymyilen, en mä vittu tiedä enää ittekkään mut mä oon maailman onnellisin vittumainen akka joka pokemonsilmiensä kera kiroilee puluille.

Kunigattaret nauraa päi naamaa ja sun rahojen kaa lähtee.

Nää pitäis tehä valmiiks mut aattelin et....ei.

käytii vähä sybyjen kaa syömäs ja juomas siis vähä siis sen verran et morkkis vielki

jä täzä mä hetken ennen ku pimeni tää on hyvä