tänään oli mun elämän pelottavin ilta. voi kamalaa.
me lähettiin jessican kaa bb:n jälkeen viemään retua (reinoa) ulos. ihan vaa rauhallisesti käveltiin ja puheltiin aivosyövästä ja kaikesta muustakin kivasta.
sitten yks keltanen auto pysähty meidän kohdalle. eka luultiin, että se kuski yrittää iskee meitä, kyselee tietä tai ettii kadonnutta koiraansa, MUTTA EI.
se kerto, että se etsii vanhaa invaliidia, joka oli vain hetkeä aikasemmin yrittäny murtautua sen, ja sen viattoman perheen, kauniiseen kotiin. se lainsuojaton invis oli myös rikkonut tuhansia ellei jopa miljoonia ikkunoita sen kävelykepillä. no, poliisit oli tietenki tulossa, mutta ei ne kauaa viipyny ja, kun ne lähti TAKAPENKKI OLI TYHJILLÄÄN.
eli päätelmä, LAAJASALOSSA LIIKKUU ERITTÄIN VAARALLINEN, KÄVELYKEPILLÄ ASEISTAUTUNUT INVALIIDIMIES.
onneks mä pääsen turvaan juvan rauhalliseen maalaisidylliin pois tästä julmaakin julmemmasta, karmeaakin karmeammasta, helsingin helmestä.
ps. martina ärsyttää mua.