MY LIFE !
Mä oon krista ja oon 18 vuotias. oon kirjottanu monta kertaa mitä mun elämään kuuluu.
haluun ihmisten tietävän mikä mul on ennenku ne alkaa syyttelee mua jostai turhasta!
eli joo mul on ollu jo yli 5 vuotta vaikee masennus mikä ei meinaa hellittää vaik käyn säännöllisesti terapiassa ja syön masennuslääkkeitä 175mg. yritän aina kertoo ittelleni et kaikki järjestyy vielä, mut ei se oo nii helppoo ku mun voimat on jo iha lopus .. ulkoota näytän iloselta, mut totuus on se et oon sisält iha paskana ! mä itken melkee joka päivä ja se on tosi raskasta! ja nykyää mä viiltelen myös tosi usein ja pahasti koska se auttaa mun pahaa oloo, tai ainaki se tuntuu siltä.
mä tiedän et tosi monella on paljon paskempi elämä ku mulla, mul on sentää äiti, ystäviä ja katto pään pääl & saan joka päivä ruokaa, ja osaan arvostaa sitä mitä mulla on. mut silti ku ite voi nii huonosti nii tuntuu et kellää muulla ei menis yhtä huonosti. monet luulee et vaa kerjään säälii sanomal mitä kaikkee mul on mut ei se oo nii .. mulla on ainaki 5 diagnoosii, masennus, paniikkihäiriö, ahistusta, adhd ja kai mul on muitaki, mut mun suurin huoli on et pelkään et tapan itteni .. monet kysyy mult et mite oon jaksanu tätä näin kaua, mut emmä oikeesti jaksa, mä elän vaa mun rakkaitten vuoks, en vois tehä itsemurhaa koska muute satutan muita, ja se on tosi itsekästä..
mun kipu ei hellitä millää, siis psyykkinen kipu .. jopa hengittäminen tuntuu liian raskaalta taakalta. mä en edes voi selittää miten paskana mä oon. tarviin enemmä apuu mut tälhetkel en sitä voi saada. en edes muista millon viimeks oisin ollu aidosti ilonen. tuntuu vaa silt ettei tää tuska loppuis ikinä, iha oikeesti! mä en jaksa uskoo sitä et kaikki muuttuu paremmaks ennenku mä ite sen huomaan. mä pelkään myös tosi paljon tulevaisuutta, koska pelkään et oon sillo viel masentunu ja etten pärjää yksin. tunnen itteni nii tyhmäks mut minkä mä mun ololle voin? mun lapsuuskaa ei ollu mikää ihana silleee .. tuntuu etten nykyää onnistu enää missää, ku oisin iha tyhmä joka ei osaa mitää. monet mun ”frendit” on jättänyt mut sen takii et itken usein. mä en jaksa enää esittää et oon ilonen ja et kaikki on hyvin, ku tälhetkel mikää ei oo hyvin! mä yritän miettii elämän positiivisia asioita mut sellane joka ei oo kokenu samanlaista ku mä nii ei ne vaa voi ymmärtää. monet sanoo et mul ei ois enää masennusta jos miettisin positiivisesti, mut se ei oo nii, kokoajan mä yritän miettii positiivisesti mut ei se vaa auta.. tuntuu silt et ainoo ratkasu ois kuolla ikuisesti, pääsisin taivaasee mis mul ois paljon parempi olla .. mä en vaa oikeesti enää jaksa ! haluun nähä jonkun muutoksen mun elämässä .. parempaan päi! tiiän et oikeet ystävät tukee ja ymmärtää mua!
kai tää viel joskus paranee, mut toistaseks oon liian paskana..
BY: KRISTA!