kun yksin nukkumaan meen kyyneleet kastelee mun tyynyn. kylmyys valtaa kehoni ja ikävä raastaa sydäntäni. ei ole ketään ketä lämmittäisi minua. ei ole ketään kenen kainaloon käpertyisin kun kylmä yllättää. ei ole ketään kenet herättisi jos painajaisia nään.. on vaan yksi tyhjä paikka vieressäni ja tuttu tuoksu jäänyt tyynyliinaan.. sitä haistelen ja kyyneleet alkaa valuu pitkin poskea ja ikävä suuri valtaa sydämmeni. tekisi mieli huutaa mutten pysty niin paljon minua sattuu ja ikävä suuri on. ne ihanat hetket menetin jotka joka aamu sain kokea sain antaa joka aamu pusun rakkaani poskelle ja ihailla kuinka rauhallisesti ja kauniisti hän siinä nukkui.. ja öisin hän niin ihanasti hönki niskaani ja se oli ihanaa kun tiesin että kun käännyn niin mailman kauneimmat kasvot siellä nään.. ja niin ihana rauhalliset.. mut nyt ei ole sitä hönkäystä eikä ihanis kasvos. on vaan tyhjä paikka vierelläni johon käperryn öisin itkemään.. tämä on omistettu mailman rakkaimmalle naiselle...