IRC-Galleria

- "ARO NION! Aro! Aro-ooo! ARO!" Huuto muodostui hitaasti ymmärrettäväksi jossakin takaraivoni aivosoluissa. En vain saanut silmiäni auki.



Tiedäthän ne tarinat joiss kummallisten ja vaarallisten seikkailujen keskellä pahimmassa paikassa päähenkilö yhtäkkiä vain hätkeähtää hereille todetakseen kaiken olleen vain unta. Tämä on yksi niistä. Sillä erotuksella, etten koskaan herännyt.



Olin tutustunut siihen poikaan joskus kolmesataa vuotta sitten, pimeän jääkauden aikaan, aikakaudella jolloin ennustusten mukaan koko ihmiskunnan oli määrä tuhoutua.



Lemmikkitiikeri, .. Lemmikki on hyvä, ettei tarvitse kipeästi kaipaamaani hyväksyntää ja läheisyyttä ostaa kyseenalaisin keinoin vastakkaiselta sukupuolelta. Kaikki me ostamme hyväksyntää, jollemme ole kohdanneet silmästä silmään sisällämme kantamiamme demoneita ja päässeet eroon niiden meitä sitovista kahleista. Vain todellisen Valon tuoma vapaus voi antaa voiman seistä itsenäisesti kohdaten taistelut pystypäin. Taistelun lopputuloksen tiedän jo, se on ollut kaikkien heimojen tiedossa jo ajanlaskumme väliajalta. Tämä totuus on tie, joka johtaa elämään.



En saa pidettyä kädestäsi kiinni. Rannettani pakottaa, pimeys peittää jo niin suuren osan sinusta, etten ole edes varma, pidänkö enää kiinni sinusta vai vain kuvastasi mielessäni.

Jokin oli muuttunut Pojassa sen jälkeen kun viimeksi näimme. Jokin hänen käytöksessään pelotti minua. En uskaltanut kysyä suoraan, mutta tunsin sen, pimeän varjon joka peitti jotain hänestä näkyvistäni. Myöhemmin hän tunnusti olleensa tuolloin riippuvainen hallusinaatiolikudista.
Likudia saadakseen hän piti jääkarhu-jolla-on-vapaa-sielu-a vankinaan, pakotti sen tanssimaan lumottuna ihmisten edessä. Ihmiset jotka eivät koskaan olleet nähneet mitään jääkarhu-jolla-on-vapaa-sielu-n tanssia vastaavaa, olivat valmiita maksamaan niistä tanssiaskelista tarpeeksi, enemmänkin, mitä Poika tarvitsi.



Musiikki piti jääkarhu-jolla-on-vapaa-sielu-n hengissä, sillä musiikki muistutti sitä todellisesta Valosta. Se tiesi myös Pojan kuuluvan Valolle, eikä pelottavimpina hetkinäänkään luopunut ajatuksesta, että viimeisenä päivänä Valo oli luvannut tulla hakemaan sen.