IRC-Galleria

Näin erittäin mielenkiintoisen unen viime yönä. Viikonlopun raskaalla ryyppämisellä voi olla osuutensa asiaan...

Eli, uni alkaa dramaattisella paolla vankilasta yhdessä prison breakin Scofieldin kanssa. Pako tapahtui jollain tavoin vessasta vetäisemällä viemärin kautta suunnattomasta putkesta avomerelle... älkä kysykö tarkempia yksityiskohtia :|

Lensimme siis avomerelle suuresta putkesta ja yllämme olivat jonkunlaiset poijumaiset kellukkeet joissa pompimme sitten pitkin aallokkoa vain pään ollessa näkyvillä.

Aikamme merellä oltuamme (molemmilla oli ehtinyt kasvaa tuuheat parrat) saavuimme yksinäisen saaren rantaan. Saari oli lumen peitossa. Rantauduttuamme olimme jo ilman "poijupukujamme" ja päätimme alkaa kalastamaan. Saimme molemmat saaliiksi noin metrin mittaiset makrillit (en ole varma miltä makrilli näyttää mutta unessa sanoimme niitä joka tapauksessa makrilleiksi). Suuresta koostaan huolimatta ne eivät painaneet juuri mitään ja havaitsimme ne ontoiksi, joten niistä ei olisi apua nälkään.

Lähdimme seuraamaan rantaviivaa yhä vedessä ollen kunnes tulimme talon kohdalle. Talon pihalla oli ihmisiä ja odotimme rantavedessä että he poistuisivat. He ilmeisesti kuulivat polskimisemme koska koettivat kovasti tähyillä suuntaamme, mutta eivät huomanneet meitä ja poistuivat autolla talolta.

Nousimme litimärkinä ja kylmissämme rantatörmälle ja lähdimme kävelemään kohti taloa. Juuri kun olimme astumassa talon kuistille, ovi aukesi ja ulos astui noin 30-40 vuotias nainen. Hän alkoi puhumaan meille nopeasti jotain, ymmärsimme kielen mutta emme sen siäsältöä. Nainen vaikutti hullulta. JOnkin aikaa hänen puhettaan kuunneltuani tajusin, että hän puhuu täysin päinvastoin kuin mitä tarkoittaa. Kysyinkin häneltä sitten "Voisitteko heittää meidät ulos täältä" jonka jälkeen nainen avasi meille hymyillen oven ja vastasi "painukaa vittuun".

Astuimme taloon sisälle ja nainen teki meille lämmintä ruokaa suunnattomista päärynöistä. Jatkoimme keskustelua puhumalla edelleen kaiken päinvastoin kuin ajattelimme.

Jäimme taloon ja Scofield alkoi maalaamaan kummallisia maalauksia lautasiin ja lasipulloihin. Niistä erottui selvästi muutamia tekstejä mutta en valitettavasti muista niitä. Kysyin häneltä kuitenkin aikoiko hän lähettää lautaset ja pullot yhä vankilassa oleville kavereillemme jonkinlaisina vihjeinä. Tähän hän vastasi lyhyesti "Ei, nämä tulevat äidilleni"...

Jatkoimme talossa oloa ilmeisesti useita viikkoja, kunnes aloimme kerätä kromia! Kromia, niin tietysti. Miksipä ei. Scofield selitti kromin olevan tärkein ainesosa pommiin, jolla saisimme vapautettua vankitoverimme.

Loppu-uni menikin rapsutellessa kromia joka paikasta mistä sitä sattui löytymään...

---

Pitäisköhän sitä hakeutua hoitoon... tai sitten jos vaan lopettais dokaamisen vähäksi aikaa. En jaksanu oikolukea tekstiä joten typoja voi olla...