Mä haluan sukeltaa syvenpään kuin koskaan, enkä tiedä aionko nousta enää pintaa ollenkaan.
Viileä kostea helpotus mut ympäröi ja hukuttaa sen kaiken paskan mikä päässäni elämöi.
Kädet vievät eteenpäin metri metriltä unohtaa.
Tuskani mä voin turhana pohjaan pudottaa.
Niin pieneksi itsensä tuntee keskellä aaltojen. Kyllä tiedän olevani lammas vaatteissa susien.
Ei täydellistä onnea oo olemassakaan ainakaan ihmiselle, joka ei pysy aloillaan, mutta vielä on paljon säästössä ja paljon annettavaa.
Mä jätän vanhat saappaat rantaan ja kahlaan kohti ulapaa.
Yleisö antaa aplodit, kun valo välähtää.
Tekohymyn vääntää kohteliaasti hymähtää.
Unelma, kun sammuu aion uuden sytyttää enää ei yksikään kaksinaama pääse selkään pistämään.
Ei täydellistä onnea oo olemassakaan ainakaan ihmiselle, joka ei pysy aloillaan, mutta vielä on paljon säästössä ja paljon annettavaa.
Mä jätän vanhat saappaat rantaan ja kahlaan kohti ulapaa.
Ei täydellistä onnea oo olemassakaan ainakaan ihmiselle, joka ei pysy aloillaan, mutta vielä on paljon säästössä ja paljon annettavaa.
Mä jätän vanhat saappaat rantaan ja kahlaan kohti ulapaa.