Vai onko dallut kuolemassa sukupuuttoon suomessa??
-Tuskimpa! Pentuja jää eräille kasvattajille käsiin enemmän kuin ennen. No ei mikään ihme, kun ei tuota kysyntääkään pennuille huimasti ole, ainakaan niin paljon että pitäis vuodessa useampi narttu astuttaa.
Nämä kennelit/ihmiset määrittelee hyvän dalmatialaisen omistajan sillä, että kuinka paljon koiraa käytetään näyttelyissä. Aina nämä ihmiset kysyvät ensin näyttelykuulumiset, jos vaivautuvat edes puhumaan, ja sitten EHKÄ mitä koiralle kuuluu. (eli ei tuskin koskaan)
Näyttelykehien ulkopuolella nämä "aikuiset" puhuvat paskaa seläntakana, haukkuvat kanssa kasvattajia ja niiden koiria, naureskelee, supattelee yms. Moikkaavat vain silloin kun ovat jotain vailla. Todella pieniä ihmisiä!
Yhteyttä he eivät juurikaan kasvatteihinsa pidä, muuten ku näyttelyiden ja mahdollisten astutusten tiimoilta.
Noh, mikään ihme se ei ole, onhan se ny työlästä alkaa soitteleen satojen ihmisten ja koirien perään.
Ja näyttelyistä vielä... EI NE KOIRAT NIITÄ RAKASTA! Ei niitä tarvitse joka vitun hässäköihin viedä!
Sen nyt ymmärrän, että jotkut haluavat kuulla muutaman asiantuntijan suusta mielipiteen koirastansa, tavoitella ehkä muotovaliota (millä ei ole merkitystä, jos koira on hyväpäinen ja terve ja rotumääritelmän mukainen), mutta kaikki muu mitä näiden jälkeen tapahtuu on helvetin turhamaista ja koiralle niin väärin.
Huomaahan sen jo koiran muuttuneesta käytöksestä, kun ennen niin avoin ja iloinen koira nykyään vain ärhentelee muille koirille ja arkailee tuomaria. Makaa masentuneena näyttelyhäkissä, odottaen milloin taas revitään sieltä ulos kuristavalla remmillä ihmisten pällisteltäväks ja kosketeltavaks.
Mutta eihän eräät ihmiset tätä ymmärrä. Tärkeintä on vaan tittelit ja pisteet ja se että saa mainetta ja mammonaa. Tässä ei mun mielestä ole jalostuksella mitään osaa eikä arpaa.
Mun mielestä näyttelyt on harrastus ihmisille , ei koirille!
Menkää lylleröt ennemmin juoksemaan koirienne kanssa vaikka metsään. Te ette siitä välttämättä niinkään nauti, mutta koira sitäki enemmän.
Itse arvostan pienimuotoista ja vilpitöntä koirankasvatusta. Sellaiset kennelit on parhaimpia, joissa pentueita tehdään harvoin..ja nekin silloin terveistä, elämäniloisista koirista, joiden pääsääntöinen paikka on ihmisen vieressä sohvalla rapsuteltavana ja harrastusten parissa, EIKÄ näyttelyhäkissä joka vitun viikonloppu. Sekin kun useilla on näitä hulppeita koiratarhoja/taloja, joissa koirat eivät juurikaan ole kontaktissa ihmisiin..ei vaan saa multa ymmärrystä! Mitä järkee on omistaa siinä vaiheessa koiraa?
Mut hei , sehän on ihan ok..kun kasvattaa!
Kasvattaa mitä? Pankkitiliä? Mut ei, eihän kasvattamisella rikastu .. Tätä kuulee paljon. Mihis vittuun ne rahat kymmenistä/sadoista pennuista sit häviää? Tuskin verottajakaan huimia summia niistä vie. Eläinlääkärimenoihin, rekisteröinteihin ja koiranruokiinkaan ei saa tonneja menemään, kun kyse on kuitenkin kymmenistä tuhansista euroista vuodessa!Että jatkakaa vaan naurettavaa pistekisaa, näyttelypellet! Kaikki teidän puuhillenne näyttelyissä pyörittelee silmiään.. Mutta akat hei.. se ei ole kateutta, se on sääliä teidän koiria kohtaan.
Omat koirat on sata kertaa onnellisempia ku teidän tittelikoiranne!
Hävetkää!