Mä en muka osaa sanoo "rakas",
en osaakkaan, otan sen takas
se on niin ruma sana,
et vaik kuin humalas tuut vastaan mua,
ni mä nielen sen alas.
Oonks mä katkera kallellaan
Kai mä kaipasin varmempaa,
mun aivot on tallella
ja annan aivojen aisteja valmentaa,
jos mä en nää sua, haista sua,
kuule sua,
en voi r****taa sua.
Kukka mä annan sun lakastua,
Tapan sut mun sydämmest en kaipaa sua.
Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä
en r****ta sua.
Se ei toiminu kunnol,
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omatunnol
Mä tunsin sut
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on
sitä kuvaa mä r****tin ennen
nyt se kuva on muisto, ei ennen.
Se oli ennen mun vaimost, lapsist ja vainoista
mut se meni sun mennessä.
Mä olin varma et niin tulee pysymään,
ku kiikusta hypätään et sit se on pysyvää,
ja yht' äkkiä nyt jos mult kysytään
ni tunteet on pois ja pois tulee pysymään.
Mä en oo katkera siit et se on ohi,
mä oon katkera siit et sä olit.
Sä veit mult aikaa sä vedit sen ohi,
ja aika on rahaa mä haluun ne rahat takas.
Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Revin sun kirjeet silpuks.
Filmillä ilkut muistoista, vitut.
Mä oisin ennen vaik kuollu sun puolest
ja noussu vaik kuolleista
poistaa sun kipus
Mä oisin juossu vaik Afrikkaan asti
jos sä oisit kattonu mua r****tavasti.
Sun kasvoilla maski,
mä leikkaan sen kahti,
sen alla et hymyile niin valloittavasti.
En tarvii sua
varmistun siitä vaan enemmän
arpiin suola ei pääse sisään
et sun on turha harmistua