En kaipaa uusii ystävii enkä keskusteluseuraa,
tai stalkkereit jotka keskustas mua seuraa.
Tarviin mun cruun, omaa tilaa ja etäisyyttä,
oman himan ja tuhdisti yksityisyyttä.
Monet sanoo mua kusipääks eikä vissii syyttä,
koitan välttää tuntemattomien läheisyyttä.
Paranoiat ja luottamuksen puute mua rassaa,
en tiiä keneen voin luottaa, tai kuka mut vassaa.
Siks suljen jengii helpommin pois ku päästän sisään,
ja kokemuksii täst paskast saan joka päivä lisää.
Jengi jauhaa shaissee, niin et henki haisee,
suurin syy jokaiseen biiffiin paskamaiseen.
Vieraille ehkä pelle mut mun frendeille lojaali,
ens kerral ku kyräilet, ni paina se kaalii.
Frendei ei jätetä tai petetä, sääntö numero uno,
mut puhun nyt ystävist en tutuist tai kavereist you know?