IRC-Galleria

Aivan. Tekee pahaa. Töitä on kasautunut niin pirusti, että meinaa laatta lentää pelkästä ajatuksesta.

Tietysti paljon on heinää niitetty ja paljon hyvää satona korjattu, mutta ei. Liika on liikaa. Enkä tarvitse kuin pari mätää omenaa, niin koko kyhäelmä romahtaa.

Siinä alkaa henkinen pinna palaa dynamiittilangan lailla.

Avoin kirje Fidel Castrolle:

Kapitalistin on helppo ymmärtää Teitä, kunhan aika kuluu. Ei se mitään, vaikka olette kieltänyt uhkapelaamisen Havannan Vedadossa. Ei se mitään.

Se riittää, että Havanna sai kunnian olla joskus puolivuosisataa sitten Karibian Las Vegas. Nykyään hulppeat hotellit ovat rapistuneet. Ei sekään mitään, koska rapistuneina ne ovat paljon arvokkaampia. Ne ovat suorastaan facinoivia!!! Un mojito con hielo, por favor!

Ymmärrättehän, sortumavaara tekee elämästä riskillistä. Ei tiedä, kohtaako kuolema jo huomenna. Eihän sitä tiedä! Tiedätte itsekin, että hiuskarva voi olla ohut. Teitähän on yritetty tappaa ties pari sataa kertaa? Onko yksikään Yhdysvaltain presidentti pitänyt Teistä? Ette ole kovin suosittu.

Entä sitten. Kuuba on vapautettu, !Viva la Cuba!

Entä Maleconin rantakatu? Kuinka kauan pitää Karibianmeren aallot huuhtoa Maleconia, ennen kuin uuden ajan aallot kallioita huuhtovat? Mikä osa maata vaipuu Teidän mennessä ajasta ikuisuuteen? Onko Kuuba silloin enää se Kuuba jonka totuin näkemään!?

Enhän vain menetä sitä... maailman suurinta ulkomuseota!

Osaatte järjestää vallankumouksia. Se yhdistää Teitä sosialisteja. Silti ette osaa jäädyttää aikaa tai henkeä. Niin se vain on. Että aika tekee tehtävänsä. Betoneista vahvin murenee, koska niin on aina tapahtunut, ja niin tulee aina tapahtumaan.

Lainaan 25.9.2006 Helsingin Sanomien Toista Miestä:

- Päivää, haluaisin julkisuuden henkilöksi.
- Ottakaa vuoronumero ja asettukaa odottamaan niin kuin muutkin.

----

- Mitä Te osaatte?
- En mitään.
- Hyvä!

----

- Onko Teillä mielipiteitä?
- Kukaan ei sanonut, että ne olisi pitänyt ottaa mukaan.

----

- Jos heräätte Saimi Nousiaisen ja Jone Nikulan välistä, mitä on tapahtunut edellisenä yönä?
- Jos joskus niin pitkälle pääsisi, niin kyllä toimittajat sen sitten paremmin tietäisivät.

----

- Mihin televisio-ohjelmaan ette menisi mistään hinnasta?
- Ei ole olemassa sellaista hintaa.

----

- Mitä olette valmis tekemään päästäksenne julkisuuteen?
- En mitään, ja katsotaan mihin se riittää.

----

- Kun Teistä on tullut julkisuuden henkilö, mitä haluaisitte tehdä ensimmäiseksi?
- Erota vaimostani.
- Entä sen jälkeen?
- Kävisin läpi syvän masennuksen, etsisin itseäni, antaisin stailata ulkoisen olemukseni ja juontaisin Miss Scandinavia -kilpailut.

----

- Entä suhteesi kulttuuriin? Kuinka käyttäisit julkisuuden henkilönä asemaasi taiteen hyväksi?
- Kuvittaisin Uuden Testamentin.
- Sinussa on ainesta julkisuuden henkilöksi.
- Siis oikeesti? Oonks mä jatkossa???

Jotkut pitävät keskusteluista. keskustelut jatkuvat on and on...
Heillä on ideoita, vikkeliä oivalluksia, sutkautuksia ja suuria suunnitelmia.
He jatkavat keskusteluitaan ja kahvilafilosofoivat minkä ehtivät.

Olipa kerran kaupunki, jossa asukkaat voivottelivat, miksei kukaan nouse kaupungin kellotorniin ja siirrä jätättävää kelloa. Keskipäiväkin oli livahtanut jo monta tuntia sitten, ja nyt kello näyttää vasta kahtatoista.

Keskustelut jatkuivat ja debattia syntyi.

Ei vain näkynyt kellon kääntäjää.

Missä on kellon kääntäjä? Kuka ottaa vastuun?

Tästäkin virisi vilkas keskustelu, mutta kukaan ei tehnyt asialle mitään.

Ei vaikka kuinka painokkaasti asiaan vaadittiin muutosta.

Siinä kaupungissa ei ollut johtajaa, joka olisi noussut torniin, ja kääntänyt kelloa.

Kun puhun itsestäni ensimmäisessä yksikössä, sanon minä.
Kun puhun itsestäni kolmannessa yksikössä, sanon hän.

Kun hän (=minä) esittää, päättää ja tuomitsee, hän on diktaattori.
Kun hän esittää, hän on hallitus.
Kun hän päättää, hän on eduskunta.
Kun hän tuomitsee, hän on tuomiolaitos (ja mieluiten Korkein oikeus, Supreme Court)

Kun minä puhun taloudesta, toimin kuin diktaattori. :)

Tiedäthän. Kuuma aurinkoinen sää. Pieni makea piristys tekisi terää. Nam. Mitä se voisi tällä kertaa olla?

Yksi vesilasi... vai keppana?

Ei, ei, ei.

Jäätelö. Tuutti.. ei mikään tikku!!!

Ja mikä maku?

Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Suklaata rivoille, ja vanilijaa viattomille. Kaikki muu on tarkoitettu skideille. Kitshiä, jolla ei ole mitään merkitystä.

Entä syönti.

Mikään ei ole mitään ilman toimintaa, actionia. Rytmistä liikettä, motionia.

Jäätelö oikeaan käteen, ja kieli ulos. Nuolaise niin, että kieleen tarttuu väriksi asti jätskiä, ja lurps. Mikään ei ole kiinnostavampaa kuin kieli, joka hohtaa viattomuuttaan :D

Ja vain mielikuvitus rajoittaa sinua.

Tässä on mojiton resepti:

4 cl Havanna Clubia (ei Bacardia)
puolikkaan sitruunan mehu
mintun lehtiä
Vettä tai gintonic-vettä

Paljon jäitä ja ruokalusikallinen sokeria.

Sekoita.

Nauti. Nam. Suosittelen...

(p.s. mojitosta voi tehdä boolin. Testattu on ja mojitokännit on tietyissä piireissä tunnettu tapa) :D

Tiedoksi: Lausutaan Mohito...

Bittimeressä kohtaat odottamattomia käänteitä... koet yllätyksiä, jos olet valmis astumaan polulle jonka määränpäätä et tunne. Aaro Hellaakosken runoa myötäillen: "Tietä käyden tien on vanki,/ vapaa on vain umpihanki."

Sinne hankeen minä pyrin kaikin tavoin, ja se on kannattanut.

Jos et ota riskiä, et voi voittaa. Jos tahdot sankariksi, tee niin. Jos tahdot pelkuriksi, tee niin. Mitään ei ole ennalta valittu, vaan sinä itse päätät siitä, miten elämäsi kulkua toteutat. Jos jätät valitsematta, joku muu valitsee sinun puolestasi. Tahdotko sitä? Se tuo varmasti turvaa, mutta mistä jäät paitsi?

Sitä et voi tietää.

Jo sängystä ylösnouseminen tuo riskiä elämään, mutta kuten parhaimpana päivänä tietää... se riski on ottamisen arvoinen, sillä me kaikki mätänemme aikanaan. (en tahdo olla ylidramaattinen) xD

Aikaisemmin palturi-horoskooppi-analyysi mainitsi (mikä kuitenkin pitää omasta mielestäni paikkaansa:

"Olet kärsimätön ja levoton, ikään kuin jonkun sinulle käsittämättömän voiman ohjailemana. Nostat herkästi pintaan ristiriitoja ja kiivasluonteinen temperamenttisi aiheuttaa väittelyitä, joissa et ota huomioon toisten mielipiteitä.

Sinä kuljet elämän aurinkoista puolta, olet valoisa, ystävällinen, optimistinen ja sosiaalinen. Pidät puhumisesta ja kirjoittamisesta ja molemmat teet tyylillä ja hyvällä maulla. Oma ulkoinen positiivinen olemuksesi kumpuaa syvältä tunteistasi. Kaikki kaunis, taiteet ja matkustelu kiehtoo sinua."

Näin se menee. Tyylillä ja Asenteella. Tee sinä samoin, niin voin ihailla sinuakin!

Lyssna P3Street!

http://www.sr.se/p3/

Bästa musik, varje dag, dygnet runt, sju dagar i veckan

Luin tänään työpaikkailmoituksen, jossa pääsyvaatimuksena oli porvarillinen elämäntapa. Kyse oli kokeneen politiikantoimittajan tehtävästä eräässä julkaisussa.

En tiedä, miten minun olisi pitänyt suhtautua asiaan. Silti silmäni pyörivät päässä ja luukku aukesi ammolleen! Siis täh! häh!

Mistä lähtien ns. puolueettomassa lehdessä on alettu jakaa politiikantoimittajien paikkoja "poliittisen perstuntuman" mukaan.

Edelleenkin ajattelen, että politiikka on luksusta, johon minulla ei ole varaa!

Tai siis se on liian halpaa verrattuna itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen, jonka sananvapaus lehdistössä takaa.

Valta pitää myös tiedostaa oikealla tavalla... on siis minun kunniani välittää tietoa, joka on vääristelemätöntä ja tukee aina heikommassa asemassa olevaa.

Kokoomuslaiselle heikommassa asemassa oleva on aivan eri henkilö kuin vasemmistolaiselle. Maailma kun ei saa hahmottua vain poliittisen ideologian mukaan.

Eräs merkkihenkilö sanoi toimittajan ideologiaksi "maailmanparantamisen"... minulle tuo sana tuo pahoinvointikohtauksen, sillä liitän sen "maailmoja syleileväksi utopiaksi" "horisontiksi, joka aina pakenee sitä lähestyttäessä".

Toimittajan työ ei ole maailmaparantamista, vaan tulevaisuuden ennakoimista, keskustelunaiheiden virittämistä ja kyseenalaistamista. Kaikki työ tähtää tulevien tapahtumien ja muutoksien seurantaan ja valaisemiseen. Ennakoimisella vältetään pahimmat virheet jo kättelyssä.

Uutinen on tehtävä.

The Press on aina pressaavaa pressausta, jossa haastateltava tuntee rinnassaan painetta, kun toimittaja kysyy yksinkertaisia asioita kriittisesti. Pahimmillaan haastateltava menettää yöunensa hyvän toimittajan kysymyksistä ja omista vastauksistaan, jotka saa aamulla lukea lehdestä.

Siinä se lukee kuin raamatussa.