IRC-Galleria

Luin tänään työpaikkailmoituksen, jossa pääsyvaatimuksena oli porvarillinen elämäntapa. Kyse oli kokeneen politiikantoimittajan tehtävästä eräässä julkaisussa.

En tiedä, miten minun olisi pitänyt suhtautua asiaan. Silti silmäni pyörivät päässä ja luukku aukesi ammolleen! Siis täh! häh!

Mistä lähtien ns. puolueettomassa lehdessä on alettu jakaa politiikantoimittajien paikkoja "poliittisen perstuntuman" mukaan.

Edelleenkin ajattelen, että politiikka on luksusta, johon minulla ei ole varaa!

Tai siis se on liian halpaa verrattuna itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen, jonka sananvapaus lehdistössä takaa.

Valta pitää myös tiedostaa oikealla tavalla... on siis minun kunniani välittää tietoa, joka on vääristelemätöntä ja tukee aina heikommassa asemassa olevaa.

Kokoomuslaiselle heikommassa asemassa oleva on aivan eri henkilö kuin vasemmistolaiselle. Maailma kun ei saa hahmottua vain poliittisen ideologian mukaan.

Eräs merkkihenkilö sanoi toimittajan ideologiaksi "maailmanparantamisen"... minulle tuo sana tuo pahoinvointikohtauksen, sillä liitän sen "maailmoja syleileväksi utopiaksi" "horisontiksi, joka aina pakenee sitä lähestyttäessä".

Toimittajan työ ei ole maailmaparantamista, vaan tulevaisuuden ennakoimista, keskustelunaiheiden virittämistä ja kyseenalaistamista. Kaikki työ tähtää tulevien tapahtumien ja muutoksien seurantaan ja valaisemiseen. Ennakoimisella vältetään pahimmat virheet jo kättelyssä.

Uutinen on tehtävä.

The Press on aina pressaavaa pressausta, jossa haastateltava tuntee rinnassaan painetta, kun toimittaja kysyy yksinkertaisia asioita kriittisesti. Pahimmillaan haastateltava menettää yöunensa hyvän toimittajan kysymyksistä ja omista vastauksistaan, jotka saa aamulla lukea lehdestä.

Siinä se lukee kuin raamatussa.